v.1.10

keskiviikko 1. marraskuuta 2017




HÄIDEN JÄLKEINEN AIKA

1. parin häiden jälkeisiin tapoihin kuuluu toistensa kasvojen peseminen, virtaavassa vedessä kastautuminen
("kuljettaa eteenpäin") ja veden roiskiminen toistensa päälle ("sopu").

2. nuorikko ripustaa uuteen kotiin saapuessaan punaisia nauhoja tärkeinä pitämiinsä paikkoihin.

3. nuorikko tutustutetaan veteen eli paikkaan mistä tulee veden ottamaan veden äärellä laulaen ja tanssien.

4. parin uskotaan perivän vanhempiensa suojelushaltijat ja ottavan vanhempien paikan suvun jatkajina (joka perheellä omat haltijansa joiden sijoiksi veistetään ja vaatetetaan puiset ukot ja akat).

5. "sain miehen metsänkävijän, uron korven kolkuttajan" (nuorikon sanat).

6. nuorikolle toivotetaan onnea sanoin "elä tervehennä nuoren sulhases keralla".

7. saamelaisanoppi lahjoittaa miniälleen kodanhaltijanuken jota säilytetään kodan naisten puolella.

8. nuorikon päähinettä kutsutaan nimin säpsä ja sorokka.

9. nuorikon päähineen alle sidotaan huivimainen panttura joka pitää lakkia koholla kuin sarvea tai kukon harjaa
(letit käännetään pantturan alle).

10. mordvalaisen nuorikon päähineenä käytetään 2,5m pitkää kapeaa liinaa (tsalma) joka kiedotaan pään ympärille niin että liinan päät roikkuvat polvien tasalla (vaihdetaan nuorikkoajan jälkeen naisen päähineeseen).

11. miehen perheeseen muuttavaa naista kutsutaan nimin "kaunis nainen", "hyvä nainen", "nuorin nainen" ja "kultainen nainen" (toisaalla puhutellaan miniäksi).

12. vatjalaiset leikkaavat nuorikoiden hiukset lyhyiksi (leikattuja hiuksia säilytetään kuolemaan asti, hiusten annetaan kasvaa esikoisen syntymän jälkeen).

13. nuorikkoja pidetään haltijattomina esikoisen syntymään asti (vastasyntyneiden lasten tavoin).

14. nuorikon käteen sidotaan neitoaikojen hiusnauha (pidetään häistä esikoisen syntymään).

15. nuorikon toimiin kuuluu pärelastujen vuoleminen pätsin eli kiukaan päälle, lahjojen laskeminen tärkeinä pidetyille paikoille, kotieläinten nimien opetteleminen ja kolmen koivuhalon nakkaaminen pirtin ovesta.

16. saamelaismies asuu ensimmäiset vuodet neidon perheen luona.

17. saamelaiset luovuttavat häissä luvatut lahjat ja porot parille vuoden yhteiselon jälkeen (jonka jälkeen voivat muuttaa omilleen).

18. mordvalaisen nuorikon hiukset nostetaan nutturalle pään päälle.

19. marilaisen nuorikon hiukset jätetään roikkumaan palmikolle (hiusten päälle asetetaan vaimon päähine).

20. udmurttinuorikon hiukset punotaan kahdeksi korvien edestä kulkevaksi letiksi.

21. udmurtit käyttävät nuorikon päähineenä kaitoja liinoja, korkeita rahapäähineitä (surka) ja matalia päälaelta avoimia vaimon päähineitä (ospu).

22. nuorikon tuohella tuetun lakin ("sarvilakki") pukemisen ajatellaan merkitsevän suvun toteemieläimen kanssa yhtymistä (lapsen toivomista haltijoilta).

23. nuorikon päähine luovutetaan nuoremman sisaren haltuun esikoisen synnyttyä (lapsionnen siirtäminen).

24. mordvalaisnuorikon pukuun kuuluu sarvilakki, lannevaatemainen takaliina ja häissä morsiamen viereen asetettu tähtikuvioinen rintavaate reko ("kuuvaate").

25. udmurttinuorikot pitävät neidon kampausta (yksi palmikko) esikoisen syntymään asti (syntymän jälkeen hiukset käännetään korvien eteen sykeröille).

26. udmurtit käyttävät nuorikon päähineenä pitkää mustakuviollista liinaa (tsalma) jota pidetään päivin öin
(vanhemmilla naisilla punakuviollinen).

27. hantit pitävät naisen päähineenä kahden pitkän palmikon päälle kiedottua hapsu ja helmikoristeista huivia
(neidoilla huivittomat palmikot).

28. hantit kiinnittävät palmikoiden nauhoihin ja heloihin perheen suojelus ja toteemieläinten kuvia (näätä, sorsa,
kotka, karhu, poro, harakka, teeri, majava, haukka, korppi, sammakko, käärme).

29. hantit uskovat suvun toteemieläimen seuraavan naista miehen perheen luokse ("suojelee ja antaa hedelmällisyyttä").

30. hantinainen peittää hiuksensa vierailta muttei häpeile vartaloaan (hiukset henkisielun ja suojelushenkien sija).

31. marit käyttävät naisen päähineenä huppumaista symaksia, lakkimaista sorakkaa tai huivimaista sarpania
(niitty, vuori ja itämarit).

32. marinaisen pukuun kuuluu näyttävä helmistä, simpukankuorista ja kolikoista valmistettu rintakilpi (serkämä).

33. mordvalaiset pitävät nuorikon lakkia (sorka) kolme vuotta tai esikoisen syntymään asti (uskotaan antavan hedelmällisyyttä, pidetään yhdessä otsanauhan kanssa).

34. mordvalaisen nuorikon vyötäröä suojelevat kauniisti kirjaillut vyöliinat, tupsut ja paksu takaliina (parokarks).

35. nuorikon päänpeittäjäiset järjestetään 5-6 viikon päästä häistä (tai "sitten kun vatsa alkaa näkyä").

36. mordvalainen nuorikko saatetaan lähteelle missä päällensä pirskotetaan vettä ("hedelmällisyys").

37. mordvalaisen nuorikon tapoihin kuuluu kiven heittäminen lähteeseen, veden kantaminen sangolla ja vieraiden valeleminen vedellä.

38. mordvalainen nuorikko saatetaan joelle pyöreän leivän kanssa, lasketaan leipä jokeen ja rukoillaan Ved-avaa sanoin "Emonen, sinä olet puhdas, puhdista hänet liasta ja sairauksista, anna hänen synnyttää usein ja onnellisesti, anna hänen nähdä lastensa lapset, ole hänelle emo, rakasta tytärtäsi" (rukouksen jälkeen nuorikko astuu veteen).

39. moksalaisnuorikon tapoihin kuuluu joelle kulkeminen mesijuomalla valettua polkua pitkin, vedelle kumartaminen kolmasti, leivänpalan heittäminen veteen, pohjoiseen kumartaminen kolmasti, sangon täyttäminen vedellä ja veden kantaminen kotiin tanssahdellen.

40. ersalainen nuorikko tervehtii uuden kotinsa saunanhaltijoita sanoin "tulin luoksenne leivän, palttinan ja rahan keralla, olkaa hyvänsuopia, varjelkaa minua elämäni ajan saunassa peseytyessäni, peskää likani ja mustuuteni".

41. mordvalaiset voivat käyttää neidon pukua puolikin vuotta häiden jälkeen (lapselle tuloon asti).

42. mordvalaiset pukevat naisen päähineen vuoden kuluttua häistä (esikoisen syntymä).

43. virolaiset kutsuvat vanhempien luokse tehtyjä vierailuja heimolle tulemiseksi (hoimule tulema) ja kodin tyttären tulemiseksi (kodu tutreks tulema, pidetään jäänteinä ajoilta jolloin neito jäi asumaan vanhempiensa luokse).




44. hantinainen ei paljasta kasvojaan miehen vanhemmille ennen ensimmäisen lapsen syntymää (naisen ajatellaan olevan vierasta sukua esikoisen syntymään asti).

45. hantit rakentavat nuorikolle kotaan oman osastonsa missä asuu lapselle tuloon asti.

46. nuorikkoa vihdotaan koivunoksalla ensimmäistä yhteistä työtä aloitettaessa (vihtojana mies).

47. virolainen nuorikko talutetaan tulen ympäri jonka jälkeen nuorikko laskee lahjan Tule-emalle (toisaalla tulenhaltijaa tervehditään lisäämällä uuniin puita).

48. udmurttinuorikko ei paljasta miehen sukulaisille päätään tai jalkojaan (jalat peitetään myös synnytyksen ajaksi, totemistisen ajattelun jäänteitä).

49. mordvalaisnuorikko kulkee avopäin vuoden päivät tai kunnes tulee lapselle (jolloin saa vaimon päähineen ja uuden nimen).

50. "häissä pannaan pariksi, tanu tekee vaimoksi" (tanu=virolainen nuorikon päähine).

51. nuorikon toimiin kuuluu uuden kodin kynnyksen yli astuminen sivuttain, lattialla pyörähtäminen kolmasti, ensimmäisen katseen luominen uuniin ja saunan lauteiden alle katsominen vastasta irrotetun pannan läpi.

52. nuorikko heittää pihamaalle synnyinkodista tuomaansa maata ja tuhkaa sanoin "tulin moalle vierahalle, olen moalla omal" (maa otetaan kotitalon permannon alta).

53. nuorikko tervehtii uuden kotinsa pihamaata sanoin "terve maa, terve mantu, terve tervehyttäjälle" tai "terve maa,
terve tanner, tervehiks maa tervehittäjä, ota maa ommais, vie vihhais, anna miule tervehys".

54. nuorikko halaa uuden kotinsa kiuasta sanoin "vesi vanhin ja väkevin, tuli nuorin tyttäristä, tuossa on tulta tuikutettu, valkeata vaikutettu, vaskisessa vakkasessa, rautasessa kätkyessä, perehelle pesoksi, raavahille ravinnoksi" (sanojen jälkeen isketään ensimmäinen tuli).

55. virolaisnuorikon toimiin kuuluu vyön sitominen perheen keittokodan koukkuun ja kolikon heittäminen kaivoon
(tulen ja veden tervehtiminen).

56. savolaisnuorikko koskettaa uunin pankoa kolmasti ja lisää sen jälkeen uuniin kolme halkoa.

57. savolaisnuorikko tervehtii tulta halaamalla uunia, istumalla pankolle, katsomalla uuniin, virittämällä valkean, pöyhimällä hiillosta, avaamalla lakeisen ja laskemalla uunin päälle taikakalun.

58. virolaisnuorikko kulkee tulen ympäri, lisää uuniin kolme halkoa, sitoo koukkuun vyön ja laskee liedelle rahan.

59. liiviläisnuorikko kulkee tulisijan yli ja laskee lahjan Tul-jemalle.

60. vepsäläinen nuorikko tervehtii tulta koskettamalla pätsiä eli kiuasta kädellään ja sanomalla "päts teide a tytty meide".

61. vepsäläisnuorikko laskee pätsin ja peräseinän väliseen tilaan rahan ja palan kotitalonsa maata sanoin "isäntäiset, emoset, annan teille lahjan, päästäkää minua pirttiin, syöttäkää ja juottakaa".

62. virolaiset alkavat käyttää naisen päähinettä (tanu) esikoisen syntymän jälkeen (vanhat piiat käyttävät neitojen otsanauhaa).

63. kominuorikko käy laittamassa saunaan tulen uuteen kotiin saapuessaan.

64. ersalaisnuorikko asuu vanhempiensa luona kunnes tulee lapselle (ei osallistu työntekoon ensimmäisen vuoden aikana).

65. obinugrilainen nuorikko uhraa ruokaa uuden joenhaaran varrelle asettuessaan (joka perheellä omat joenhaaransa ja joen varrella asuvat haltijansa).

66. saamelaisparin sanotaan tekevän "pusikon alle tulen" omaa kotaa perustaessaan.

67. saamelaiset uskovat nuorikon tuovan tullessaan "perheen onnen" (nuorikon tekemisiä ja saapumisen jälkeisiä tapahtumia seurataan tarkasti).

68. riitelevää paria voidaan sovitella viemällä nuoret "Tora-joelle" ja pyytämällä jättämään torat eli riidat veteen
(jos ei auta neuvotaan muuttamaan erilleen).

69. pari saatetaan erilleen solmimalla köyteen kaksi solmua ja leikkaamalla köysi solmujen väliltä (toisen tavan mukaan hajotetaan parille kuuluva esine).

70. tverinkarjalaiset käyttävät nuorikonlakkina sinipunaista helmin koristeltua zbornikkaa.

71. nuorikon toimiin kuuluu lieden pyhittäminen, veden hakeminen ja lähimmän maakiven kiertäminen (tuli, vesi, maa).

72. mordvalaista nuorikkoa kutsutaan armaaksi ja nuoreksi emännäksi (kulkee ensimmäisen vuoden avopäin).

73. mordvalaiset saavat naisen päähineen vuoden kuluttua häistä (samaan aikaan nuorikon nimi muuttuu hyväksi-emoksi (par-ava) tai kauniiksi-emoksi (maz-ava)).

74. vatjalaiset kutsuvat nuorikkoa nimellä neicyd, karjalaiset nimellä neveskä (neito-sanan johdannaisia).

75. udmurtit puhuttelevat nuorikkoa sukunimellä eli isän suvun toteemin mukaan (mies ja ystävät käyttävät etunimeä, miehen sukulaiset kutsuvat miniäksi).

76. marit kutsuvat naituja naisia vaimoiksi (vata).

77. hantit kutsuvat vaimoja emoiksi (imi).

78. samojedinainen menettää etunimensä miehen perheeseen muuttaessaan (oman sukunsa luona kutsutaan etunimellään).

79. samojedimies kutsuu vaimoaan naiseksi (ne).

80. nuorikon kykyjä voidaan mitata marjassa käyttämällä ("osaatko sie marjoja poimii").

81. nuorikko laskee häälahjoihin kätkettyjä taikakaluja pirttiin, pihamaalle ja tärkeimpinä pidettyihin paikkoihin.

82. nuorikon päähine (sorokka) ommellaan punaisista kankaista ja koristellaan helmin (uskotaan tuntuvan "painavalta").

83. nuorikon päähine valmistetaan miehen kosiomatkoilla tuomista kankaista.

84. vienankarjalaiset alkavat kutsua neitoa nuorikoksi sen jälkeen kun on synnyttänyt tyttölapsen (jäänteitä totemistisesta ajattelusta).

85. nuorikon ensimmäisiä uudessa kodissa suorittamia töitä pidetään tärkeinä (paikoille sidotaan liinat).

86. karjalaiset alkavat kutsua nuorikkoa neveskäksi kuuden viikon päästä häistä (viikkoperäiset ajoitukset myöhäisiä ja vieraita).

87. neidon perheen luokse asumaan tullutta miestä kutsutaan vävyksi, kotivävyksi ja kotavävyksi.

88. nuorikon saapuessa taloon sanotaan "uusi leppäni lusikka elihväisess astiessa" (jokaisella perheenjäsenellä oma lusikka).

89. marinaiset käyttävät koruja niin kauan kun haluavat saada lapsia (nuorikoilla eniten, vähennetään iän myötä).

90. marinuorikon tunnuksiin kuuluu vaimon päähine ja rintasoljet.

91. marit kiinnittävät nuorikoiden koruihin kaurisimpukan kuoria (pidetään hedelmällisyyttä tuovina).

92. moksalaiset antavat nuorikolle korvakorut joista roikkuu viisi riipusta (pidetään esikoisen syntymään asti).

93. ersalaiset pitävät kysymysmerkin ja spiraalin muotoisia korvakoruja (valmistetaan hopeasta helmikoristuksin).

94. udmurtit ripustavat korvakoruihin kolikoita ja yhdistävät korut leuan alta hopeisin ketjuin (korut kysymysmerkin ja sydämen muotoisia).




95. udmurttien tapoihin kuuluu nuorikon tutustuttaminen perheen kualaan eli pihapyhäkköön (vil-ves, uusi-uhri), leivoksien valmistaminen tapahtumaan, nuoren kuusen tai kuusenlatvan hakeminen metsästä miehen toimesta, kuusen pystyttäminen kualan peränurkkaan ja nuorikon valmistamien leivosten ja sulik-päähineen laskeminen kuusen juurelle.

96. komipari ei saa kävellä paljain jaloin kolmeen päivään häiden jälkeen (maan palvontaan liittyviä tapoja).

97. "piteä sinun pitävi, pää tarkka, tanea mieli, ymmärrys yhen tasainen, iltasilla silmät virkut, valkeata vaalimahan, aamusella korvat tarkat, kukon ääntä kuulemahan", "pijä herkät hiiren korvat, terävät jalat jäniksen, niska nuori notkuttele, kaula kaunis kaarruttele, niin kuin tuore tuomen latva, tahi kasvava kataja", "kuules vielä kuin sanelen, kuin jo virkan viimeiseksi, kuin menet emon eloilta, tulet toisille tulille, emoas elä unoha, masentele maamoasi, emo on nähnyt suuren vaivan, kantaja kovan kokenut, synnytellessä sinua, katalaista kantaessa" (nuorikon neuvosanoja).

98. "nyt tuomma siula morsiemen, morsien on kasvan koissah hyväsistä, on ollut kukkana kujalla, opassa häntä hyväsistä, elä tartu vittah ensimäksi, kuottele opastua hyvällä pakinalla" (miehen neuvosanoja).

99. "kuottele olla imehnisiksi, lämmitä pirtti sulhasen suamilla halkosilla, a kun ei halkuo sulhani suane, niin polta hot orsie ta mitä irallista puuta suanet" (nuorikon neuvosanoja).

100. nuorikko kuljettaa palan synnyinkotinsa maata uuden talon pihalle sanoin "yhet eväät, oma maa" tai "maalla olen vierahalla, vaan mullilla olen omilla" (kuljetetaan rievussa tai vasemmassa hihassa).

101. "kuule, vello, kui mie laulan, neuvo vuos suusanall, toinen piähäis viänännäll, kolmas on jalan isull" (miehen neuvosanoja).

102. selkupneito (ima) ei saa puhua miehelleen (ira) ennen esikoisen syntymää (tarkoittaa julkista puhumista,
totemististen sukujen tapoja).

103. selkupneidot uhraavat häiden jälkeen maanjumalatar Ilinta kotalle (lapsen toivomista).

104. selkupit uskovat Ilinta kotan (elävä-vanha-nainen) palkitsevan ahkerat ja vieraanvaraiset naiset arvokkain työkaluin (hallitsee kaikkea kasvavaa ja maasta löytyvää).

105. selkupit käyvät häiden jälkeen joen rannassa näyttämässä "kiltteyttä ja vaatimattomuutta" Suuren-joen-vanhalle-naiselle (uskotaan palkitsevan "hyvällä elämällä").

106. selkupit toivottavat parille onnea sanoin "eläkää ja kasvattakaa poika ja tyttäriä".

107. selkupmies muuttaa asumaan neidon perheen luokse (ketien lähellä asuvien selkuppien tapoja).

108. hantineito ottaa emolta perimänsä kassanpääkorut (harakka, korppi, sammakko) mukaan miehelle mennessään (koruja eli suojelushaltijoita pidetään lettien päissä pareittain, säilytetään tuohivakassa).

109. udmurttipari uhraa häiden jälkeen haltijoille kalan ("onnen varmistamiseksi").

110. nenetsipari muuttaa häiden jälkeen omaan majaansa (mya).

111. saamelaispari elää ensimmäisen vuoden neidon vanhempien luona ja sen jälkeen miehen siidassa.

112. "tei olette alkaavaisii, miä tuan täst vähä olon apuu" (alkavaisia=vastanaineita).

113. "ol ensimäine homma morseimel ja se sit arvosteltii" (saunan lämmittäminen).

114. "anoppi rallit rallattaa, minja tantsut tantsii" (elämää suurperheessä, minja=miniä).

115. "kylvettämässä kävivät tytöt siz norikon" (nuorikon kylvettäminen).

116. "lesed velä mäniväd mehellä kell ei jollud lapsi" (lapsettomat lesket naivat uudestaan).

117. "ämmälle ja äjjälle ol minja, a gu oli poikia ja tyttölöjä siz nille oli minni" (miniän nimityksiä, vrt. Minna).

118. "ku sobu om mänd rikki" (silloin erottiin).

119. "miä otin tarkam mehen ko miä itseki on tarkka" (yhenlaisuus).

120. "veljän naine" (nainen=vaimo, akka=vanha vaimo).




121. "väinöi" (vävyn nimityksiä).

122. "poiga joutu vävykse" (muutti neidon perheen luokse).

123. "mieleh jyrähtih lähtie kävvä naindalah" (naintala=puolison vanhempien koti).

124. "muzikal on igävy omua joukkuo" (miehellä ikävä omaa sukua).

125. "kodavävykse puutui" (muutti neidon perheen luo).

126. "anna mutsoi jammerduu, jallantilan azettau" (miniän kotiutua rauhassa).

127. "neidine hyväks emändäks jandevui" (neidistä emännäksi).

128. "miuv vellem naisem moamo, se oli itkijä" (veljen vaimo=veljen nainen).

129. "ilostui elämäh, ku ukko kodih tuli" (puolison läsnäolon tärkeydestä).

130. "igi hyvä on ukko hänelläh" (mies=ukko).

131. "hyö doga igizenny pään rijjelläh, ni konzu ei olla sovus" (epäonnistuneen liiton merkkejä).

132. "se on hänehine mutsoi" (omanlainen eli mieleinen puoliso).

133. "meilä piettih neveskä oikein hyvänä" (ven. neveskä=miniä, miehen perheeseen muuttamisen alkuperästä).

134. "hyvässytä velli milma, kum mie olev vierahalla moalla" (lohduta miehen perheeseen muuttanutta siskoa).

135. "hyvä on olla hyrkytellä, hyvän toiseni keralla" (puoliso=hyvä toinen).

136. "ukkuandu on hyvä huulivojje" (suudella).

137. "hyllätt om parembi hullattuu" (parempi lähteä kuin tulla hulluksi).

138. "kui nai, ga sid mutsoi hänen huolutti" (vaimo sai murehtimaan).

139. "houkuttah kui mäni sil miehel, ga nygöi om paha mieli jällespäi" (vuosia kestävän kosinta-ajan tarkoituksesta).

140. "hivuznuorazet" (naidun naisen kolmesta villalangasta punottu palmikkonauha).

141. "viel olen yhteh hiileh hiiskuttanut" (puhaltanut yhteen hiileen, elänyt yhdessä).

142. "eroutui omaz ukoz, nygöi voibi uvvessah miehel mennä" (yksi ukko kerrallaan).

143. "meil erovo tuli, sobinuh emmo" (sopineet yhteen, sopu-sanasta).

144. "minä ellendelen ilmoinottamiz" (elelen miehen perheen luona).

145. "ruvennen eleksendelemäh ilmoin elättelmien ker" (aloittelen elämään miehen perheen kanssa).

146. "erillini muzikka" (eronnut mies).

147. "hyö eletäh erilleh" (asumuserossa).

148. "sid rubiemme asumah uksii" (asumaan yhdessä).

149. "sie milma konza et puolla, sie aivin milma abeitset" (puolison tehtävä puoltaa, puolustaa).

150. "andilaz mutsoiks peäzi" (antilaasta mutsoiksi).

151. "mutsoi tyttären ku soannoo, sid menöö akakse" (mutsoista akaksi eli lapsen saaneeksi naiseksi).

152. "siitä tuli akaksi se naini" (synnytettyään tyttölapsen, suku jatkuu tytöstä).

153. "minul on hyvä akkaine, hod on pieni" (koko ei ratkaise).

154. "huolimatoi elaigu on heile, eig ole lastu, kahtei eletäh ukon ker" (huoleton elämä ilman lapsia).

155. "kallishyväni, ukkuodah sanotah" (miehen hellimänimiä).

156. "kassupalmikot tseptsän oal peäz ymbäri on akoile", "akoil on kassurihmad, a neidizil kassunuorazed",
"akkoin kasat korvajuuril pletitäh, nuoril punaldetah toaksepäi" (kampauksen muuttaminen).

157. "sie akkoadas katso, siun akka karguou" (karkaa kun kohtelet huonosti).

158. "duumaitsed, häi on mehiläine, a ku elämäh rubied, roih karulaine" (puolison luonteen muuttumisesta).

159. "hoppu heil ei katkielluh, ainoz oli hoppu perehes" (hoppu eli riita, epäonnistuneen liiton merkkejä).

160. "yksinäh ei kataittse, vie ottoa toizen rinnal itkemäh" (leski joka ei osaa elää yksin).

161. "entini mies" (miehen nimi eron jälkeen).

162. "mujjen ken on se vägimiez, oman akan ken ei äjjeä malta" (puoliso joka on erilainen kotona ja vieraiden seurassa).

163. "nygöi se taloi langovui, ylen on tämä kezrättsy mutsoi" (nuorikko langoitti talon).

164. "nuorenn on akku armaz, da keskijäl ei moin ole" (ajan vaikutuksesta tunteisiin).

165. "keskenlesked ollah" (asumme erossa).

166. "ollah hyvät keskenäh" (onnellisia yhdessä).

167. "letit kiäryl pandih" (nutturalle).

168. "meän pereh on kiitskehelleh, onnoakko erotah" (tuleekohan ero).

169. "ei olluh heil hyveä aigoa, ainoz akan ker kiisseldih" (hyvä eli kiistaton aika).

170. "kiisos meilä on, emmä sovi" (yhteen).




171. "akan kera elä mäne kiistämäh" (kiistelyn vieraudesta).

172. "kiistosanoa emmo vie pagize, kaks vuott on yhteh mändyö" (olemme eläneet kaksi vuotta ilman kiistoja).

173. "yhten kipakkohuod ollah ukko i akku" (yhtä tunteellisia, yhenlaisuus).

174. "hyvä muzikku hyväh yllyttäy, paha pahah kiuzuau" (hyvät ja pahat miehet).

175. "siitä kum mäni miehellä, ta siitä alko kituo ta olla semmosena voimattomana" (väärän miehen vaikutuksista).

176. "kui lasta kaks kolme roih, ga kohenoo kättsä" (naisen valta kasvaa lasten synnyttyä).

177. "kodah on tullun" (kotavävyksi).

178. "kodavävy otetah" (mies muuttaa neidon perheen luokse).

179. "häi meni kodivävykse" (alkuperäinen kantauralilainen naimamalli).

180. "kodelaig on sovukas heil" (kotielo).

181. "syväin kovoitui ukkuodah vaste" (tällöin oli parempi erota).

182. "kukitti hyvil sanoil" (akkaansa).

183. "niil on nygöi kuldaizet päivät ku yhtyttih" (menivät yhteen).

184. "ainos kullittav ukkuodah, hyväsanain on" (kutsuu kullaksi).

185. "oli meilä kullankarvani sopu ennen, niin nyt mistä lienöy iilistyn" (välien viilentymisestä).

186. "mustu kengy kodoilas, virzukulu miehoilas" (miehen perheeseen muuttamisen vieraudesta).

187. "se ukko pideä akan kunnivos" (kohtelee hyvin).

188. "minnaksi ta neveskäksihän ne kutsuttih" (miniää, neveskä venäläinen lainasana).

189. "kymmen vuottu elänöy, sid om mutsoi, toine kymmen vuottu, sid nain on" (mutsoista naiseksi).

190. "Jouhkon naini" (vaimo-sanan vieraasta alkuperästä).

191. "Asson naini tulou siitä Ontroh, sinne kytyh luoksi" (kyty eli miehen veli).

192. "kyyn naine" (miehen veljen vaimo).

193. "sulahazen velli morziemella lienou kydy, tsikko lienou nado" (sukulaisuutta ilmaisevia sanoja).

194. "muzikan velli se on kydy" (miehen veli).

195. "kolme kydyö om miul ukon kodoilas" (kotoilassa eli syntymäkodissa).

196. "mutsoile ukon velli tulou kydy" (mutsoi eli nuorikko).

197. "kydyläz olimmo" (miehen veljen luona).

198. "velleksien akad on kälykset" (kälyt).

199. "lypsinsaikat, avoamet, vassan tyvet ta kaikki piti enneil lahjuo, käsipaikka situo" (nuorikon uudessa kodissa).

200. "niil pideli jo kabalorihmoissah menn yhteh, hyvin eletäh" (lapsena yhteen saatettu pari).

201. nganasanit elävät häiden jälkeen vanhempien leireissä jonka jälkeen pari pystyttää oman kotansa perheiden tuella.

202. nganasanisät ja vävyt välttelevät toisiaan (eri suvuista).

203. hantit välttelevät appivanhempia kääntämällä kasvot toiseen suuntaan (nainen välttelee esikoisen syntymään asti).

204. selkupmies asuu häiden jälkeen neidon perheen luona (vähintään kuukauden).

205. selkupnainen peittää kasvonsa miehen vanhemmilta sukulaisilta (esikoisen syntymään asti).

206. samojedinainen palaa häiden jälkeen vanhempiensa leiriin kuukaudeksi (mies vierailee ja tuo lahjoja).

207. samojedimies ei saa häiritä neidon unta ensimmäisen kuukauden aikana.

208. samojedit palauttavat eron jälkeen puolisolta ja suvultaan saadut lahjat (liiton onnen tunnuksia).

209. samojedit voivat peruuttaa liiton vuoden jälkeen jos jompi kumpi on tyytymätön (annetut lahjat palautetaan).

210. hantimiehet välttelevät appivanhempia (kohdatessa käännetään selkä).




211. hantinainen ei näyttäydy miehen miespuolisille sukulaisille (kohdatessa peitetään kasvot).

212. hantimies ei näyttäydy anopille ennen esikoisen syntymää (kohdatessa käännetään selkä).

213. udmurttien erossa pojat jäävät isän luokse, tyttöjen seuratessa emoa.

214. hantit käyvät uhraamassa häiden jälkeen paikallisen suojelushengen maakumpareella (kot myx, mies kiipeää huipulle, nainen pysyttelee veneessä).

215. hantinaiset välttelevät vävyjään (eivät puhuttele suoraan, peittävät kasvonsa).

216. hantit eivät saa lyödä naista elleivät saa siihen lupaa naisen vanhemmilta (jos mies lyö naisella oikeus palata vanhempien luokse ja ottaa parempi mies).

217. moksalaiset kiertävät naineiden naisten letit ohimoille (näyttävät sarvilta).

218. marinainen uhraa häiden jälkeen vedenemo Vyd-avalle kolme helmeä ja kaurikotilon ("anna tulla ääreesi rauhassa, suojassa vaaroilta").

219. hantit uskovat puolisoiden tasaväkisyyden voivan johtaa eroon (näin kävi haltijoille Yavun-iki (yagunin-ukko)
ja Torum evi (rauta neito)).

220. saamelaiset ilmaisevat naimisissa oloa vöiden napeilla (neliskulmaiset naimisissa, pyöreät naimaton).

221. saamelaismies jatkaa vaimonsa valmistaman puvun pitämistä halutessaan tämän takaisin.

222. saamelaiset kutsuvat eroa sanalla roattkje.

223. sanalla orpo tarkoitetaan orpoa, leskeä, yksinäistä, yksin elävää, hyljättyä ja puolisoa vailla olevaa (saamen oarbes, mordvan urus, hantin urwi, vrt. orpo olo).

224. saamelaiset kutsuvat nuorikkoa sanoin kaab ja koab (vrt. viron kabe=neito).

225. "miehel mändyö näibyi" (näivettyi, väärän miehen vaikutuksista).

226. "älä nurakoitse ni midä pahoamieldy, opi urostella vattsoa" (urostelemaan, tasoittamaan tunteesi).

227. "minnaksi ta neveskäksihän ne kutsuttih" (miniää, oma ja vieras nimi).

228. "morsiemen velli, sulhasella neälä" (näälä, vrt. lainasana lanko).

229. "miehellä on naisev velli neälä" (naisen veljen nimitys).

230. "väypojad ollah neälät" (vävypojat).

231. "häi tuloo minul vävy, a minä tulen hänel nääly" (uusien sukulaisten nimeäminen).

232. "neäläkset" (mies ja naisen veli keskenään).

233. "siinä vävy veäril loati kun ei nähnyt neälämiestä" (perheiden yhdistymisen vaikeuksista).

234. "naini miehen sisärtä sanou navokse ta mieski naisen sisärtä" (nadoksi).

235. "sulahazen tsikko lieu nado" (näälät ja nadot).

236. "miekoi peäzi naikkoih, nygöi pidäv oppie eleä" (oppia elämään yhdessä).

237. "naimattomutta sidä vanhaks vanhani" (yksin jääminen vanhensi).

238. "naimattomuz ei ole hyvä eläjez" (ei sovi useimmille).

239. "naimine täm ei hyviim männyn, ois pidäm pogodie" (odottaa parempaa).

240. "miusta jäi naini itkömäh" (eron tullessa).

241. "kum morsiemem aika mäni, siitä se tuli naiseksi jo" (morsiamesta naiseksi).

242. "aletah elöä kuin mies da naine" (odotettu asia).

243. "kymmene vuott om mutsoi, sid on naine kymmene vuottu, sid jo akku" (elämänvaiheita).

244. "toa om mium poijan naindakodi" (pojan vaimon koti).

245. "urai muzikku, ainoz akkoa lyöy" (urai eli hullu mies, naisten lyöminen uraata eli hurraata huutavien kansojen tapoja).

246. "myödysulg on eläjes heil" (elää myötäsulkaan, sopuisasti).

247. "elaiga myödäsulgah mänöö" (onnekkaasti).

248. "heil sanad mennäh yhteh" (ovat asioista yhtä mieltä, yhenlaisuus).

249. "ei yhteh kieleh mennä paginad" (puheet menevät ristiin, parempi erota).




250. "mändih yhteh elämäh" (yhteinen elämä).

251. "akan kera elä mäne kiistämäh" (kiistelyn eli riitelyn vieraudesta, erimielisyydet ratkaistaan sovittelemalla,
tarvittaessa sukulaisilta neuvoa kysyen).

252. "muttsoidu käytih myöstyttelemäh" (hakemassa vanhempien kotiin häiden jälkeen).

253. "myödähyizin eletäh hyvin" (elää myötäiseen, sopuisasti).

254. "muzikoitui taloi kodavävyn ottahuu" (miehen muutettua naisen perheen luokse, vrt. omaan kotaan muuttaminen).

255. "kudai on hyvä da tsoma, sanotah mutsoikse vanhas sah" (mutsoi-sanan merkityksestä).

256. "kolmas kymmen naizel on mutsoistuskymmen" (vaimon kymmen).

257. "se katso mutsoistoa ijän kaiken" (elää nuorikkona, onnellista elämää).

258. "muzikan velli se on kydy" (kyty, miehen veli).

259. "minun igä meni muzikata, ei puuttunuh muzikkoa" (ei löytynyt miestä).

260. "muzikkuo ylen äjjäl vaivatah kodavävynn ollez" (miestä koetellaan neidon perheen toimesta,
katsotaan onko vakavissaan).

261. "nuorenn om mutsoi armaz, vanhate on vie armahembi" (hyvässä suhteessa tunteet vahvistuvat,
huonossa heikentyvät).

262. "mustelendu pidäs heitteä endizem mutsoin, eleä uvven ker hyvin" (ei saa muistella entistä akkaa).

263. "akam musteluz loppih uvvem mutsois suaduu" (uusi akka vei vanhan ikävöinnin).

264. "en vai la mene leskel, aivin ennist akkoa kiittelöö" (leskien tavasta muistella entisiä puolisojaan).

265. "elä ole minna millehkänä, pojan tuoma tuollahkana" (miniän lohduttamista).

266. "niin om minna mieholassa, kuni koira kahlehessa" (miehen perheeseen muuttamisen vieraasta alkuperästä).

267. "mitys mies, semmoni naini" (yhenlaisuus).

268. "mieli miehoilah, kaksi kodoilah" (miehola ja kotola).

269. "ennen naindoa oli miehini mies" (väärän naisen vaikutuksista).

270. "minä sinut tunzin, a sinä minuu et tundennuh" (epäonnistuneen liiton merkkejä).

271. "matkam piäh meni miehel" (harvinaista).

272. "otandaigah oled mandzoimarjaizem magevuz, k ed eländaigah rodizih pihlammarjan kargevutteh"
(puolison luonteen muuttumisesta).

273. "toine vai lihou, a toine laihtuu miehel mendyi" (oikea vai väärä mies).

274. "lähizmain se om mutsoi otettu" (naida lähelle).

275. "navod lähtijäd, a kyvyd on lähtemättömäd" (sukulaisnimiä).

276. "lypsinsaikat, avoamet, vassantyvet ta kaikki piti enneil lahjuo, käsipaikka situo" (nuorikon uuteen
taloon tullessaan).

277. "lyylen löydi, hyväm mutsoin" (onnen, hyvän akan).

278. "toizeh ei pie iäs kaikez luottoakseh" (itsenäisyyden säilyttämisestä, puolison kuollessa toisen pystyttävä kaikkeen).

279. "vai neidin oli tsoma, miehel mendyi on loppevunnuh" (riutunut, väärä mies).

280. "kiistelyz libui toziekse" (vieraat kiistat, oma sopu).

281. "leppevytin hänen, työnytim paginah" (lepytin puhumaan).

282. "opi händy lepyttää, häi on suutuksis" (lepyttämään oppiminen). 

283. "se akkoadah lekkeröittsöy, on ku tänäpäi yhteh mendy" (hemmottelee akkaansa).

284. "lemmyttelöö ukkuodah" (hellii, hyvittelee).

285. "mutsoi on ku lehtireboi, ukkoh tuli kodih" (iloinen kuin lehtirepo, eläimiin vertaaminen).

286. "laskeh hänel ylen igävy" (miehen poissa ollessa).

287. "lango, kel on sizäreksed libo sevoittareksed muttsoinna" (sisarten tai serkkujen mies).

288. "langohuten hyö hyvin eletäh" (elävät sovussa).

289. "hyö ollah lapsettomat, ei voija lastu laadia" (lapsettomat parit).

290. "lapsettomus heil on, ei ole lastu" (lapsettomuus).

291. "lapsevundakse k ollou, ga lapsevud" (lapsia tulee jos on tullakseen).

292. "sit ku toizeh kandah muutuin da lapsevuin" (toiseen kantaan eli sukuun).




293. "en vai la mene leskel, aivin ennisty akkoa kiittelöy, minuu moittelou" (leskien naimisesta).

294. "mutsoi itkemäh pilvestih, midä lienn abevunnuh" (nuorten vaimojen kovasta arjesta, ennen "kodinkoneita"). 

295. "meil oli kodavävyd, yks oli hyvä, toine vie piädy pitkembi, hyväd oldih mollembad" (hyvien vävyjen tärkeydestä,
pahat voivat sotkea koko suvun elämän).

296. "toizen rinnal pezävytt elämäh" (pesäytyä elämään toisen rinnalla).

297. "otandaigah k et pengonuh, nygöi eländaigah älä pengo" (pengonuh=moittinut, puolisoista joiden mieli tuntuu muuttuvan).

298. "ukoz ymbäri padzeroittau, tsestitteleh" (liehittelee miestään, tsesti=onni).

299. "naiduu parrad laskietah kazvomah" (annetaan parran kasvaa).

300. "naiduu pardavui da lapsevui" (naineen miehen merkkejä).

301. "omoa akkoa se mies palvou" (oudoksuen).

302. "em mie rupie silma palvomah" (palvomisen outoudesta, oma lempi=tasaisempaa kiintymyksen osoittamista).

303. "ukoz om minul paginvaldu, ukk ei kielä pagizemaz" (mies ei kiellä puhumasta, jos puolison puhe ärsyttää parempi erota, väärän suhteen merkkejä).

304. "naizistah pagoh lähtenyöd vellekset" (pakoon lähteminen, yksi tapa erota).

305. "hyö pahoin sovitah" (sopivat huonosti yhteen).

306. "pahuizilleh ollah ukko da akku" (pahuisillaan eli riidoissa).

307. "ottuas on omenanmarja, pidiäs tuloo pihlajanmarja, painuu i pakattsimenmarja" (väärien suhteiden vertaaminen marjoihin, pakattsin=paatsama).

308. "hyvänny pidäv ukkuodah" (hyvänä pitäminen, vrt. outona pidetty palvominen).

309. "kunnebo jäi väy" (vävy, vrt. väi-nö).

310. "täs sah vie e ule poikkitoimizesti ni midä sanottu" (riitelyn vieraudesta, sanakin lainaa).

311. "sinul minä yksikai poddajj en" (antaa periksi=lainasana, outo käsite, omat suhteet=perustuvat tasavertaisuuteen).

312. "lopulla jo kyllästyy, seäntyy ukkuoh" (sydäntyy eli suuttuu ukkoonsa, miehet jotka eivät osaa ottaa huomioon toisen tunteita).

313. "puolel sanal ku sanon, ga ellennä se" (ellennä=ymmärrä, puolesta sanasta=vihjeestä).

314. "silmän isku pideä ellendeä miun ukon, burahusta ei pie vuottoa" (miehen pitää ymmärtää vihjeestä, ei saa odottaa murahdusta).

315. "ainos purhastad, et hyvin sano" (purhastat=tiuskit, oma puhe=hyvää eli rakastavaa puhetta).

316. "purhei om mutsoi, ei kuule käskendeä ni kieländeä" (purhei=kiukkuinen, mutsoi=nuori vaimo, väärän suhteen piirteitä).

317. "älä purhistai, ole endizel taval" (purhistai=kovistele, uhkaile, puolison luonteen muuttuminen väärän suhteen piirteitä).

318. "ainos puristah akam peäl, koz midä jälgie löydäy" (löytää uutta aihetta haukkumiseen, väärän suhteen piirteitä).

319. "itkuu puzerdau miehele mendyy humalniekan ukon kele" (vieras viina, vieraat humalniekat ukot).

320. "ennen tyyni oli, ga nygöi om toine miez" (viinaa juotuaan, juominen antaa pahiksille tekosyyn käyttäytyä vielä huonommin).

321. "ei yhel tyttärel kahta vävyö puutu" (vävyjen arvostuksesta).

322. "hyvä vävvy puutui" (hyvät ja huonot vävyt).

323. "pyydä lähet pyydämäh, koppelo kois hävieu" (sanonta, liiasta poissaolosta).

324. "sit hyö lähtietäh pyörittelemähes, sinne naindupaikkah" (pyörähtämään neidon vanhempien luona häiden jälkeen).

325. "lähtietäh kodoilah pyörittelemähäz" (kotoila=synnyinkoti).

326. "pyörittyizet piettih, yks yö libo kolm yödy ollah" (pyörittyiset, häiden jälkeen järjestetty tapahtuma).

327. "liig yö pidäv ollah" (pyörittyisissä, liika=pariton määrä).

328. "oldih pyörityksilleh" (neidon vanhempien luona käymässä).

329. "pyöritysrättsinä" (paita jonka neidon emo lahjoittaa miehen emolle).

330. "hyvii päivii pidäv mutsoin kele" (elää hyviä päiviä vaimon kanssa).

331. "muatusku bärähteleh nevesköim peäl" (anoppi ärähtelee miniälle, miehen perheeseen muuttamisen myöhäisestä alkuperästä, suurperheet=etelästä tuotua maanviljelyskansojen perinnettä, oma perinne=pieninä perhekuntina liikkumista ja talvikyliin kokoontumista).




332. "meill ei olt ei vihhoo ei vaenoo, myö oltii ku vei kalat" (elimme sovussa kuin veden kalat).

333. "kyllä sae kalahakan akan, nyt siinä työt selevii" (kalahakan=puuhakkaan, reippaan).

334. "Pieta oli sitä Maonusta ruvennus soemaamaan kallokkaaksi ettei siittä ennää huvitu ja eros sitte" (soimaamaan miestään kallokkaaksi eli jääräpäiseksi).

335. "aevan isäsäk kalttainen tulloo tuosttae" (vääriltä tuntuvista miehistä sikiää vääriltä tuntuvia poikia).

336. "ou joskus hilijoo, eläkä aena kalua tuota akkoos" (älä kalua eli moiti akkaasi, väärille poluille menneiden suhteiden piirteitä).

337. "naine nii kavva kalusi häntä, kuniz lopetti itsem pois" (mies teki itsemurhan, eron lykkäämisestä).

338. "meijjän nuorellem parillen lankattiil lauvvosta eustupaam pieni kammaripöksä" (nuorelle parille oma kammari,
vrt. omaan kotiin muuttaminen).

339. "niim paha kammihta niill on, että puhunekko nuo sopusannaa toesilleem millonkaa" (kammihta eli riita,
pitkitetty yhdessäolo väärän ihmisen kanssa johtaa monenlaisiin ongelmiin).

340. "niin ei mää ettei jottaek kammihtoo tulev van kun toenen tukkii suusan niin hulluhan tyynellep puhhuu"
(pienet kiistat, kuuluvat tavalliseen elämään).

341. "jos Nika vaekka minnem männöö, niin se kampee jälestä" (puolisojen vahtiminen=väärien suhteiden piirteitä, luottamus mennyt).

342. "se Liuttu oli sev vävynsäk kanssa kampossa" (kammoissa eli riidoissa vävynsä kanssa, yhdessä asuminen
vs. omilleen muuttaminen).

343. "anopi palvelemine ja vastamää kampimine o yhtä vaikijaa" (anopin palvelemisen eli mieheen perheeseen muuttamisen vieraasta alkuperästä, orjuuttamisen muotoja).

344. "sen kaas piti yhtyyttä vaikk oli äijämiäs" (pettämistä paheksutaan, teeskentelystä ja valehtelusta pitävien etelän kansojen perinnettä).

345. "oli rouvas kans kamala häijy sit" (vieras häijyys, vieraat prouvat).

346. "sin ot kanssa ihteppintane akka" (itsepintaisuus eli itsepäisyys, sopii parhaiten itsellisille eli omillaan eläville).

347. "olek sä kiukkune, kutes mittän puh" (toisen tunnetilojen tunteminen, tärkeitä ihmissuhdetaitoja).

348. "ne kun tuas riijellä kanattelloot, ettei ilikii kuunnella" (riitelevät pariskunnat, vrt. eroa pelkäävät).

349. "kait jotennik kangerruksissa, kun ne näkyvät olevan ölövinä toisilleen" (välit kangerruksissa, eivät ole näkevinään toisiaan).

350. "em mie tient mittiä pahhuo tehnien, mut kanneissuaha tuo näytti ollei" (kanneissuaha eli vihoissaan,
vrt. kantaa kaunaa).

351. "välit män kannii" (kaniin, vrt. poikki, ristiin).

352. "kyllä se on toi Mati akka aika kanijaine vaikkei ole minkiä puutetta" (kanijainen eli tyytymätön, liian helppo elämä johtaa turhamaisuuteen).

353. "ei sen mieliks ossaa haastaa, siin sänkyyse laijal istuu ja kankaroittaa sitä minijää" (anoppi moittii minijäänsä,
vieraat suurperheet, vieras minijöiden orjuuttaminen, vieras saman katon alla asuminen).

354. "keskennääv vuan kankatosta pittäät" (riitelevät keskenään, yleisempää suomen puolella, vrt. striidoista pitävät ruotsalaiset).

355. "se un vuan semmonen kankattaja" (kankattaja eli nalkuttaja, vrt. eroa pelkäävä).

356. "kyllähän se emäntä sillek kankatti kun se tuli päissään" (isäntä päissään kotiin, vieraat emännät, vieraat isännät, vieras viinanjuonti, vieras viinanjuonnista nalkuttaminen).

357. "toisella syvän on niin kankkee" (toisella sydän kankea, ei kykene antamaan anteeksi).

358. "ei meill oos sanan kankkoa välillämmö" (terveet eli riidattomat suhteet, yhenlaisuus=yhistää, erilaisuus=erottaa).

359. "niillä on hyvi kankkaset välit" (kankeat välit, puolisoilla).

360. "hyvinpä se tuntu emäntä kankovan miniätään" (emäntä syrjivän miniäänsä, suurperheiden vieraasta alkuperästä,
vrt. kotoperäinen polvittain eläminen eli omaan kotaan muuttaminen).

361. "löe kannikan kahtia" (erosivat).

362. "ne keänskin kantapeäns vastakkain" (erosta puhutaan kiertoilmaisuin).

363. "sinäkö kans oot menettäny kansollises" (kansollisesi eli puolisosi, vrt. kansa).

364. "tuo minum pistellöö vihaksen kun se myöttellöö ikkäänkuim pilikan kannalta" (vaimo myöntelee pilkallaan,
väärät suhteet=johtuvat yhteen sopimattomista luonteista).

365. "ei nyt ennee sitä kanttailla" (ei muistella vanhoja, oma perinne=hetkessä elämistä, eteenpäin pyrkimistä).

366. "myö sitä Kaisan kansav vielä kaputellaaj jaloillammuk" (yhdessä vanheneminen).

367. "minä karreusin sille kun aena vaen sammaa jankuttaa" (suutuin jankuttamisesta, vieraina pidettyjä piirteitä).

368. "on siin sellane kara se anoppi et ei joo helppo silläkää minjäl olla" (ongelmalliset anopit ja miniät, eri suvuista
=eri tavat, vrt. sukulaiskansoilla tavatut vanhemman polven välttelemiseen liittyvät tavat).

369. "ei siinä minijä oo hyvä olla, se vanha eukko on vielä" (suurperheiden ongelmista, vrt. kotavävyt,
vrt. omilleen muuttaminen).

370. "karahtaahan se toisinaan vaan sykkeyypi taas" (suuttuu ja lauhtuu nopeasti, tunteellisilla ihmisillä=tunteellisia suhteita, jokainen suhde erilainen).




371. "mie en uokkaa mikkää kara, jot mie ukkojain pelkäisin" (en pelkää miestäni, vrt. koskikara).

372. "mie em pölkää ommaa miest mittää" (omien eli yhenlaisuuteen perustuvien suhteiden piirteitä, vrt. omituinen "perheväkivalta").

373. "ukko ol nii kareissaa jot mie en hirvint sanuu sille mitää koko asiista" (vihoittelun vaikutuksista, johtaa salailuun, mikä johtaa luottamuksen menettämiseen).

374. "tuntu olovan vähän karreissa välit" (karreissa eli vihoissa).

375. "se on niin karhakkaluontonen ihminen ettei sem mieliks taho osata ollam mitenkää" (karheiden ihmisten tulisi elää omillaan tai kasvaa aikuiseksi, muuten pakottavat muita muuttumaan).

376. "akka aina kinastellee kansani ja aena karhaa vastaan" (väärään menneiden suhteiden piirteitä, luonteet eivät sovi yhteen).

377. "mil sä olet Janne vihottanu, se o hyvi karhee sinu päälles" (vihoittelu=oire jostain, syy ei ole aina vihan pitäjässä).

378. "välillä neun ilimoimmeisiks ja sitten ne välliin karhistelloot" (tunteikkaat suhteet, sopivat tunteikkaille ihmisille).

379. "kui kiukukkaine ol se häne ukkoon, se ol oikei sai sannoo karmo" (kiukkuiset eli karmeat ukot).

380. "oikei karmo ämmä, jot kyl se osais kiusata sitä ukko rukkaa" (kiukkuiset ämmät, luonnostaan kiukkuiset vai väärien suhteiden kiukkuiseksi tekemät).

381. "vaikk ois asja toisi, se karnuttoa voa ja jänkytteä toisipäi" (jankuttaa ja väittää vastaan, eri mieltä oleminen=erottaa, yhtä mieltä oleminen=yhistää).

382. "kyl se sun äijäs on oikja karpurjane" (karpurjanen eli äreä, vrt. eripura).

383. "totta se miniä sev verran karso" (karsoi eli kantoi kaunaa, vieraat perherakenteet aiheuttaneet paljon pahaa mieltä ja kärsimystä).

384. "siitä nousi kovat karvakäräjät" (pettämisestä, pelkkä ajatuskin kuulostaa oudolta, sanakin lainaa).

385. "se on niin kasettunut vanahapiika, ettei sille mieskää mittää taija" (itsekseen eläminen, sopii itsenäisille ihmisille).

386. "kauvaksi se Helmi naithiin, ko Kiirunhaan asti" (kauaksi naimista oudoksutaan, hankalampaa auttaa ja puolustaa).

387. "asuu siinä saman katon alla mutta erillähä" (riitaantuneet puolisot, ei välttämättä järkevää).

388. "hän on vaimos kautta mnuun sukulaiseni" (sukua vaimonsa kautta, oma suku ja vaimon suku).

389. "kavoksuim minä sitä ko mää semmonel lapsmainen olin" (kammoksuin miestäni, liian nuorena naimisesta).

390. "ukost ol nii lust ko lapset nykkiit parrast ja kapusiit kauloa" (lapsirakkaus, arvostettuja piirteitä).

391. "kahreksav vuatta kehhuu hällä olleem miähe" (olleensa yhdessä kahdeksan vuotta).

392. "Manta kun näät suuttu ukkohoo, otti lapsen keilihii ja läks" (omat "avioerot", eivät vaadi "oikeuden päätöksiä", 
eivät liity "rahaan").

393. "korkija kotine kynnys tyttäre takasi tulla kerra toise keikahtua" (kotiin palaamisen vaikeudesta, miksi monet jäävät väärältä tuntuvaan suhteeseen). 

394. "sehää on perin nuarentunnu ja tullu niin kekkeeks naimisiim mentyääs" (nuorentunut ja piristynyt, onnistuneen liiton merkkejä).

395. "ykstuumasesti elettään ja pannaan se soalliisas sammaan kekkoon" (pannaan saalis samaan kekoon, oma perinne
=toisiaan auttavat, lähekkäin elävät sukulaisperheet).

396. "son sittek kumma pari, non aina yhyres niinkuk kellokkahat" (liikaa yhdessä oloa kummaksutaan, vrt. nopeasti loppuun palavat suhteet).

397. "a kehe mie sit luota jos en sinnuu" (puolison kuuluisi olla lähin eli luotetuin ihminen).

398. "mä ole kerra karonnu ja kerra lööretty ja se saa mul piisata, sano ämmä ko äijä kual" (kerran karannut ja kerran löydetty, suomalaisten naimaihanteesta, pitkiä suhteita arvostetaan).

399. "jos minä yritäm mitä sannoon, nii heti se tuo akka keskeyttää" (puolison puheen keskeyttäminen,
paheksuttuja eli vieraina pidettyjä piirteitä).

400. "ehä meäkeä höitä o kieltänt, pitäkyöt minkänäköistä keskusta taho" (eläkööt keskenään miten tahansa,
jokaisella perheellä omat tapansa).

401. "ei niillä oo ensinkää hyvä keskuus, vaekka eihääs sitä tarvihe mualimalle hölytä" (hyvä keskuus eli välit,
pariskuntien ongelmista tiedetään, auttaminen vaikeampaa, johtunee osittain omien arvojen ristiriidasta,
itsenäisyyden arvostaminen vs. läheisten auttaminen).

402. "eij olis välijä vaikka riisuus keteensät tuahoj ja lähtis kävelöhö" (välinpitämättömyys=rakkauden vastakohta,
aika erota).

403. "siinnom minulla mies, ilikijääkii laiskana muata ketjottoo" (vieraina pidettyjä piirteitä, sanakin lainaa,
laiska mies=lazy man-ne).

404. "se ol nuorempana sellanen keuhko, nyt on äijä vakkiintunna" (luonteen muuttumisesta, suurimpia syitä 
suhteiden jatkumiseen tai loppumiseen).

405. "vanha ihmiin ja noin kevahaks ittesä heitti että viel äijää rupes hapuileh" (vanhana naimista oudoksutaan, 
pidetään luonnottomana).

406. "mitä vasten tuo Matti minullej juaroo vetänöön, ei annak kunnon vastausta jos siltä jotaa kysyyhii"
(murjottavat puolisot, oire tyytymättömyydestä).

407. "äissääj juarottaa" (jaarottaa suutuksissaan).

408. "siihen jaaskauksheen ja tinkauksheen se loppui" (jaaskaus eli kinastelu, lopettanut monta suhdetta).

409. "siinä hän jaaskaa minua oikhen" (oudolta tuntuva puolison jaaskaaminen eli panetteleminen).

410. "ne ku jahkaelivat vieraan aekana" (jahkailivat eli kiistelivät, rehellisempää kuin kiistojen piilottaminen,
silti pieleen menneen suhteen piirteitä).




411. "se ol alun alkaen niin kahajjakosta" (pariskunnan elämä, kahakkaista eli riitaisaa).

412. "koko hyvihän nuo nyt jo jakseloo, alusta ol kyllä hankalata" (hankalat alkuajat, yhdessä eläminen=jatkuvaa oppimista).

413. "sil oj jalo mujja, ei tarttek katua, että sen nai" (jaloja muijia enemmän kuin jaloja miehiä, vrt. oikeita suomalaisia).

414. "se vaimosas se ol pelon alla pitännä ollam myöttääsäk" (pelossa elävät vaimot, sukujen vallan alas ajaminen
=antoi pahoille miehille vapaat kädet, "edistys"=pahuuden piilottelemista neljän seinän sisälle).

415. "ol tuas niij janhuksellaa että siitä suant selevee" (en saanut selvää mieheni ajatuksista, toisen jättäminen epävarmuuteen=vähentää luottamusta).

416. "siinä ne jankkailoo, tul seittynen jankkuu niijjev välille" (jankkaileminen=erottaa, yhtä mieltä oleminen=yhistää).

417. "jokka ei oikein sovi, ne vähä jankuttaa" (jankuttavat, eivät sovi yhteen).

418. "jäykkämaksane se näkkyy tuo mei minneikii oleva, ykspäivä se kysel lapsesukkiihe villoi, ja ko mie en sillo joutant antamaa, ni jo näk kantanie villanyyttii kyläst" (anoppien armoille joutuneet miniät, vieraat suurperheet=vieraat ongelmat).

419. "eikä oot tarvinna erroo jaohhoos, se tuli sitten kun heän kuollahti" (ero tuli miehen kuoltua, sitä ennen ei puhuttu koskaan erosta).

420. "kyllä kaet sinun kans saa jaokata ethän sinä annak koskaap perrään" (perään antamattomat ihmiset,
vaikeuttaa yhteiseloa).

421. "oli tytyväine sitt et oli naimiseen kumminki johkaantunu ettei ollu jääny vanhakspojaks" (omillaan elämään tottuneelle yhteiselo=outoa, vierasta, pelottavaa).

422. "samoin sittek ko minun isä ja äiti menit naimissiin niin ne asuit sielä sitten, jonku vuotta" (vanhempien elämästä kertominen).

423. "huonot on vishiin miniällä olot ku nuin pahasti oon jolahtanu" (orjina käytetyt miniät, miehen perheeseen muuttaminen=etelän kansojen perinnettä, oman vastakohtaa).

424."jommia" (makaavat jommia, nuoripari kalamajalla, vrt. vierasta alkuperää oleva "kuherruskuukausi").

425. "sil Ossil on kans vain akantekeles, vaikka sov vähä sellaanen joonas, tieräk kuka siitäki or ruvennut tykkäämähä" (jokaisesta tykkää joku, ihmissuhteet=luonnostaan tasa-arvoisia).

426. "se ol usahtanna vaemolleej jotta sinäkö paremmin tiijjät" (oudoksuttua käyttäytymistä, puolison väheksymistä).

427. "ne kuj joukottu ne män mualimalle" (joukottuivat ja menivät maailmalle, lapset).

428. "se oli niin kauvan kunnes se joukoittuuk alakoi" (vaimo nuorikko, kunnes joukottui eli tuli lapselle).

429. "isä meinas julluttoo että ei tullak käömää" (ei tulla käymään tyttären luona, vävyn ollessa epämieluisa).

430. "minä sain sellaasev vävyj jok eij jua eikä tua" (ei juo eikä tuo vaurautta, kuulostaa omalta).

431. "ei juonnut mium miehein konsaa" (viinanjuonnin myöhäisestä alkuperästä, etelän kansoilta omaksuttuja älyttömyyksiä).

432. "viihit sinä olla tuommone juonkontti" (puolison opastaminen järkevämpään käyttäytymiseen, oikuttelu=lapsellista).

433. "näyttääkö tuo olovah hyvällä tuulella jotta eijj ouj juonituulella" (puolison tunnetilojen tunteminen).

434. "oli juopporenttu, se siitä vakkiutu kun akottu" (vakiutui akottuessaan, lopetti juomisen).

435. "että viittiki semmosta juapunnetta kattella" (juopuneita katselevat naiset, vrt. lapsettomat).

436. "se oli heti ko se juopu niin ollu akkansak kurkusa kiini" (vieras viina=vieras kotiväkivalta).

437. "aenahan niillä tahtoo piisatas sitä jupakkata kun kumpikaa ei antasip perrään" (peräänantamattomuus, 
sopii paremmin yksin elämiseen).

438. "en tielä mistä toi meilän äijjä taas oj jupimustunu kunnei om monneen päivääm puhunu sanan sannaa" 
(ei kuulosta hyvältä).

439. "Matti jupivuntu minnuun niin, ettei op puhunukkam pitkiin aikoin" (pitkävihaiset ihmiset=luonnosta vieraantuneita, hetkessä elämisen unohtaneita, metsä opettaa).

440. "kyl sen kans on olemiist kun se on sellain jurapie" (jurapää eli itsepäinen, ihmiset jotka laittavat ylpeyden perheen hyvinvoinnin edelle, ei kuulosta omalta).

441. "joukossa s ei tavallisestip puhum mittää, vaen kun ollaan kahenkesken, niin se jurrauttellee millompaam mittäi ja joskus nauraav virnistääki" (jurot metsien miehet, joukossa puhuminen=esiintymistä).

442. "mistähä ukko on toas jurreissaan, ku ei paljom puhele" (jurottavat ukot, toistuva teema).

443. "se ensimäinem mies joka miulla ol, ol semmonej jurnajjatko, toisinnaah hyvinniip pitkät ajat ol vihossaa" (yhteiseloon sopimattomat piirteet, metsä opettaa).

444. "se jurnaa ai yhrest ja toisest asiasta" (miniä jurnaa eli valittaa, vieraan perhemallin alistamat).

445. "kyllä se vähemppii alakaa miehem mieltä jurnuttoo suatikka sitte eokon karkaamine" (karkailevat eukot, 
vrt. nuorena naimisiin pakotetut).

446. "ei juro mies paha oo vaen kielas akka" (sanonta, erilaisuus=erottaa).

447. "jos minä kui hyyvvää tarkottasin niij jurraa vastaan" (hyvään pahalla vastaavat, väärien suhteiden piirteitä).

448. "jutellah nyt se asia selväks, ettei sit tarvitte aina hautoo" (oma selväksi jutteleminen, vieras asioiden hautominen).

449. "son se Pentti semmonen juurakko ettei se voi lähtiä mihinkhän" (ei voi lähteä mihinkään, liian erilaiset luonteet
=luovat jatkuvaa kahnausta).

450. "se siellä sittä akottu ja juurtu sinne" (akottuminen, paikoilleen juurtuminen).




451. "astuu toise kannoil jos toine mitä hoastoa" (puhuu puolisonsa päälle, alistamisen muotoja).

452. "on niij jyrkeä ettei sen kans kehtaap paljo puhellakhaa" (toisen jyrkeys pakottaa toisenkin hiljaiseksi,
väärien suhteiden piirteitä).

453. "se oli hyvij jyry miäs, se piti jotta hän on aina oikijas" (oikeassa oleminen, sairaalloisen itsekkyyden muotoja).

454. "kyl tuo mies on sentään kaiki puoli miu jyttyne mies" (minun jytyiseni eli vertaiseni, yhenlaisuus).

455. "se Mati tyttö on hyviki sen poja jyttymäine imeine" (jyttymäinen eli veroinen).

456. "alituine riija jähinä käyp vaikijaks kuunella" (riitely=oire erilaisuudesta, vaikeaa korjata, luonteiden muuttuminen=vie aikaa, tietyt piirteet eivät muutu koskaan).

457. "sopisha siinäem miehet, mut akatha ne pittää jähinätä" (jähinöivät akat, vrt. vieras kyläasuminen).

458. "tuas ne kiistiä jähistiät, kumpanekkua ei anna periks" (tasavertaisuus, voi johtaa kiistelyyn).

459. "kyl tuo Jussi aina jähittöö ja koittoo suaha minuva suuttumaan" (koittaa saada suuttumaan, oman pahan mielen purkaminen toiseen).

460. "sin oot semmonen jähmikkö, ettei sinua soa taipumaan mihkään" (itsepä valitsit, väärään suhteeseen jäävät valittajat).

461. "monastihhan nuo tuommosta jähäkkee pittää" (pitävät jähäkkää eli riitelevät, jähäkkään tottuneet).

462. "ei tullut toemmeen, se pit se alituinej jähäkkä ollav vua" (outona pidetty jähäköiminen).

463. "vaik hää ol hiljane hää ol kaikist tuollasist jälel" (oli jälellä eli tiesi asioita, mieheni, hiljaisuus=viisauden muotoja).

464. "kehtajaat hyö aina jämissä siin ko ei kumpanekkaa anna jälkee" (anna jälkeen eli periksi, itsepäisyys=hyve yksin ollessa, pahe kaksin ollessa).

465. "noapurim muija sano äijäsä tekeväm mielesä mukaa vaikka hän jämittäs ja selittäs omoa mieltää ja ihte luulis oikiissa olevaa" (juoruilevat naapurin muijat, vieraiden tapojen leviämisestä).

466. "se tuo ukko aina jämevää vastaan joka asiissa" (vastaan jämääminen, oire erilaisuudesta).

467. "kykki nurkas niiku jänis ikkää jalkohee pääl" (sorrettu miniä, tuhansien köyhien tyttöjen kohtalo, joutua orjaksi talonpojan perheeseen).

468. "viimek kevväästä lähteem meijäv välit oj jängistynnä" (jängistyneet eli jännittyneet, vrt. asioista puhuminen).

469. "mitäs siij jänkötät yhtä asijaa ijankaike" (jänköttämisen eli jankuttamisen vieraudesta, käy hermoille).

470. "se o sellane jot se jänttäjää jotakii asjaa ni se jänttäjää vaik hää itsekii tietää jot mie uo oikias" (vastaan jänttäävät puolisot, oire jostain).

471. "em mie ois uskont, jot tuo mei Mat nii jäpettyy tuoho Pekkola Marriihe, jot sen akaksie ottaa, mut tähä se sen toi" (vanhempien lähellä asumisen ongelmista, jos puoliso ei miellytä lähisukulaisia parempi muuttaa omaan kohtaan).

472. "joka o järeämpluontoine, minkä se sanuo nin niihä se on, se ei heijoa mihikeä päi" (liika järeys eli itsepintaisuus,
ei sovellu yhteiseloon).

473. "Mar raiska sai niin järettömän anopin, ei sen mieliks ossaa istuu eikä astuu" (vieraat suurperheet=vieraat ongelmat, vrt. sukulaiskansoilla tavattu vanhempien polvien vältteleminen, vastakohtia).

474. "hä on semmone järäpää ei taivu toise meininkii, aijaa aina oman tahtoon läpi" (itsepäiset jääräpäät joiden tulisi elää omillaan, ei löydy tahtoa siihen=ei niin vahvoja kuin antavat ymmärtää).

475. "ku akaa ottaa mennee jäsevvesi polovvii" (menee jäsenet polviin eli voimat heikkenevät, itsenäisen ihmisen voima ja perheellisen voima, kaksi eri maailmaa).

476. "em minä sit sellasseks jästipieks sentie luulluk kun se on" (puolison todellisen luonteen paljastuminen, 
vai ihminen joksi muuttui luonteiden yhteensopimattomuuden takia).

477. "se on nii jäyhäluontone, minkä se piättiä ni nii se on" (jäyhyys, ehdottomuus, piirteitä joita vaikea sovittaa yhteiseloon).

478. "seu se Jussi nii jäöhäluontone immeine, pittee murjottaa vihhookii koko ikäse" (murjottavat vihanpitäjät,
yksin jäävät).

479. "em minä sitä hakatav viittim muuta nostam pihallej jähtyyn" (nostan pihalle jäähtymään, pahansisuisen eukkoni).

480. "eikö ne oom mieheltä jäähyväisek ko mukiloihtee naamam mustaks" (himankalainen ero, länsi-suomi=itä-ruotsi).

481. "em mie ou otatellukkaam, mittee työ jöpötättä" (otatellut=udellut, jöpötätte=murjotatte toisillenne, 
pariskuntien ongelmia sivusta seuraavat).

482. "ensimmäisil vuosil ku oltii kahtee vaa" (elimme kahestaan, ennen lasten tuloa).

483. "mikskä se siitä somenoo jos minä tien tässä työtä ja riekun yötä päivee kun toinen kahta kallein mänettää"
(puolisonsa työstä elävät, turha ostaminen=väärien suhteiden piirteitä).

484. "ei sen mieltä ossoon nouvattoo ei mikkää" (mieltään muuttavat puolisot, liika ailahtelu=henkisten ongelmien oireita).

485. "Fanne ja Vilkko ei sopihnee vähhääkhään, sielä net huusit myöthäänsä kahala kurkkua" (ei sopineet yhteen).

486. "kolomaskymmeneskahes vuosi ku alakaa ja ukko on saamatta, nii se pijan jääki saamatta" (omillaan elämään tottuneet).

487. "ne nyt asuuvat siäl vaa sitte kahresin" (kahestaan asuvat parit).

488. "mikäs meitii on kahresii olemast" (huoleton kahestaan eläminen, vrt. turhasta kiistelevät nuoret parit, 
oikeita ongelmia tuntemattomat).

489. "mittee se ukon kahelo tuas kahuuttaa, kun en taho suaha selevee" (vanhojen parien elämää).

490. "ensimmäisil vuosil ku oltii kahtee vaa" (mieleen jääneet ensimmäiset vuodet).




491. "me voa sel lapsen kans kahteesa olin" (lapsen kanssa kahestaan, vrt. lapsen keralla elävät apinaemot).

492. "jottahan se sentähen kaihoksu ku ol vanhapiika" (kaihoksui eli haaveili, vrt. valitti ukostaan, kaikessa hyvät
ja huonot puolet).

493. "sill ol aennaes semmoista kaepijjoo" (miniällä kaipausta kotiinsa, orjuudessa pidetyt sukupolvet, vrt. omituinen "työelämä").

494. "sanottiin jot se on nii tuittupäine jot se antua vaik akal selkiä jos käyp paljo kakattammua" (oudoksutut akkojen lyöjät).

495. "niim piti mennäkki naimisihin alla kahestakymmenestä juopom miehen kans" (nuorena tehdyt virheet,
nykyään helpommin oikaistavissa, vrt. virheestä virheeseen kulkijat).

496. "sinä doga päivää suututat minuu" (tahallaan suututtaminen, väärille teille menneiden suhteiden piirteitä).

497. "älä suututa minuu, kuuntele kodvaine" (toisen kuunteleminen=tärkeä osa onnellista yhdessäoloa).

498. "ei sano terveh, suutuksiz on" (on suutuksissa, puolison tunnetilojen tunteminen).

499. "suutunda terväh proijie, seännyndä om pitkemmämaiguni" (suutunta menee ohitse, säännyntä eli sydämistyminen kestää pitempään).

500. "vaste yhteh mendih, a nygöi ei suvajja toine tostu" (yhteen meneminen, paljastaa luonteiden erot). 

501. "suvaidiihez yhez elämäh" (suvaitua elämään yhdessä).

502. "hyvin eletäh, ei heitetä suvaitsendoa" (ei heitetä suvaitsentaa, ei unohdeta rakastaa).

503. "vaste naiduu häi surniu mutsoin kele" (surniu=pitää hauskaa, mutsoin=nuoren vaimon, kele=kanssa).

504. "midä sulahyväzeni sanoo, jogo rubiemmo syömäh" (sulahyvänen, puolison lempinimiä).

505. "sulahyväine minun ukkoin oled" (puolisolle puhuminen, kertoo suhteen tilasta).

506. "sulhani se on naizellah, jos ollah nuored molommad" (sulhanen mies naiselle, jos molemmat nuoria, vrt. sulanen, 
vrt. sulahyvänen, sula=sanan vanhempi muoto).

507. "hyvingö elät sulahazen ker" (tyttären voinnin tiedusteleminen, vrt. miehen armoille hylkääminen).

508. "tyttären ku soannoo mutsoi, sid mutsoi akaks menöö, suluhain ukokse" (tyttären saaminen tekee mutsosta eli nuorikosta akaksi eli vaimoksi, sulhasen ukoksi, vrt. poikalapsia toivovat etelän kansat).

509. "sulhoilah lähti mutsoi, kodavävyn kodih" (käymään sulhoilaan eli kotavävyn kotiin, kotavävy=neidon perheen luokse muuttanut mies).

510. "yhen sulad on naiduo da brihanna olles, ei kylmennyh naiduo" (yhtä sula, ei kylmennyt, miehen luonne ei muuttunut häiden jälkeen).

511. "naini sortau miehen luonnon jotta ei mies ole vihani" (väärien suhteiden piirteitä, oma ystävyys, vieraat valtapelit).

512. "myö hoppuotima, emmä sobinun" (hoppuotima eli riitelimme, emme sopineet yhteen).

513. "hyö sovitah hyvin" (sopivat yhteen).

514. "hyö pahoin sovitah" (eivät sovi yhteen).

515. "midäb kiistättö, ettogo voi sobie keskenäh" (kiistelyn vieraudesta).

516. "yksil yösijoil ei sovita hyö, muga riddelläh" (eivät sovi yksille yösijoille, muka=niin, silleen).

517. "myö hänen ker sovimmo, ni konzu emmo riidele" (sovimme yhteen, emme riitele koskaan).

518. "paras on kun sovitta, ei maksa riijellä" (nuorten opastaminen sovittelevaan elämään, riitojen aiheuttamia tunnetiloja hankalaa korjata).

519. "oppikkuo sobie keskenäh, parembi roih" (opetelkaa sopimaan keskenänne).

520. "ei toine toizeh sobivuta" (ei sovittu yhteen, jolloin oli parempi erota, suurin osa ihmisistä=ei ole yhteen sopivia).

521. "hyö sobivuttih elämäh" (elämään yhdessä).

522. "sobuh ku ei dielo lähte, ga paremb on erota" (sopuun kun ei elämä lähde, oma eli luonnollinen suhtautuminen ihmissuhteisiin, yhdessäoloa ei yritetä pitkittää "lupauksilla" tai "sopimuksilla").

523. "yks purou, toine lainuou, heil om moine sobu" (lainuou=pitää hyvänään, oudoksutut toispuoliset suhteet, 
vrt. luonnenimi Laina).

524. "akka lähti sorroz eäre" (sorrosta ääreen eli pois, huonoon suhteeseen jääminen=hukkaan heitettyä elämää).

525. "soimakk om mutsoi, ei anna hoivoa hengel ukolleh" (ei anna hoivaa hengelle, ukkojaan soimaavat akat, 
väärien suhteiden piirteitä).

526. "pahas sloavaz on ukko, akkoa lyöy" (akkojaan lyövät ukot, slaava=slaavi=maine, kunnia, etelän kansoilla
miehen kunnia=menee kaiken muun ylitse, syy miksi sikäläiset suhteet niin epäterveitä).

527. "miun sisär oli hänem pojalla naisena" (naisena eli vaimona, vaimo-sanan myöhäisestä alkuperästä).

528. "mejän keskus sikkaudu" (välimme huononivat, keskus, vrt. olla kahden kesken).

529. "hyö ollah sievät inehmiset, ei ni konsa pahalla tapoa eletä ta sulavaisesta toisieh katsotah" (katsovat sulavaisesti toisiaan, onnellisten suhteiden piirteitä).




530. "se olet kuldaine minun vallitem pandu" (kultainen, valittuni, puolison lempinimiä).

531. "akku hänen seikkavutti, sih sevoitti kaiken" (väärien suhteiden luonteesta, elämä sekaantuu selvenemisen sijaan).

532. "seizo minus toatsi, puolista minuu" (seiso takanani, puolusta minua, puolison tehtävä=puolustaa).

533. "ei vojja ni kui tull yhtes sanah" (ei voida tulla yhteen sanaan, olla samaa mieltä, luonteet liian erilaisia).

534. "sanazilleh ollah" (ollaan sanasilleen, kiistellään).

535. "sinul on sanankylly, ku riddellä himoittav" (riidanhalu=vieraina pidettyjä piirteitä, sopuisuuden vastakohtaa).

536. "riijellä maltat, a kuadeid ukol et malta luadie" (riitelet, et malta laatia vaatteita ukollesi).

537. "sananvällyz on akal, midä kattsou, sidä sanou" (sananväljyys akalla, tasa-arvo=pohjoisen kansojen piirteitä, 
vrt. vastakohtaa edustavat etelän kansat, eurooppalainen edistys=toisten kansojen hyveiden varastamista).

538. "sanavuksih puututtih, kiistävyttih" (kiistelyä oudoksutaan, kaksoisvokaali=viittaa lainasanaan).

539. "älä sanavuta heidy, anna sovitah" (sanavuta eli riitauta).

540. "ku rubien sanonnalleh sanomah, ga siid vasta kuulet, ennen et kuule" (et ymmärrä vihjauksesta,
miehen opettamista, metsä=ei opeta elämään naisen kanssa).

541. "sanozin ga salbavun, en sanoz ga sanovun, ei ole valdoa pahaz ukoz" (tekisi mieli sanoa pahalle ukolla,
en uskalla, tuhansien naisten arkea tänä päivänäkin).

542. "hoz olloo polves sai, ga miuz on ordes sai" (puolison puolustamista, lyhyeksi haukkuneita vastaan).

543. "otett on syväin akal, vai ukko ryzähtännehez, ga terväh paginat sambuu" (ukko murahtaa akan hiljaiseksi,
pahoilla miehillä=paljon salattavaa, älä mene murisijalle).

544. "sie lähtiettyy hyö mendih neidizen vanhiman vellel luo da sinne ruvettih i elämäh" (menivät elämään neidin vanhemman veljen luo, omista naimatavoista, käytännön sanelemaa, missä parasta elää).

545. "roastoi dengad, ei deännyh lapsrukil ni midä" (joi perheen rahat, vieras viina=vieraat juoppoisät,
nykyään myös äidit, "edistys").

546. "ristusanoi duurtah toa, ei tolkuh tule" (puhuvat ristiin, kiistelevät, yhteen sopimattomuus=helppoa huomata,
vaikeaa myöntää).

547. "ylen hyvin eletäh, ristasanaist ei sanota" (omat suhteet=sopuisia, sovittelevia, heijastavat omia arvoja).

548. "kodavävy reädiel kävelöy, koiz ei pyzy" (levottomat kotavävyt, naisen perheen luona asuminen=henkisesti vaikeampaa miehelle, vrt. omimmalta kuulostava omaan kotaan eli kohtaan muuttaminen).

549. "reunujjah toine tostu, diivitäh, tämä tämmöine, netse nengoine" (moititaan toinen toistaan, väärien suhteiden piirteitä).

550. "siitä peästih elämäh rauhassa" (pariutumisen tarkoitus, päästä elämään rauhassa).

551. "opi hänet rauhoittaa, häi on suutuksis" (puolison rauhoittamaan oppiminen, yhdessäolo=jatkuvaa oppimista).

552. "siitä hyö oltih yhessä rakennettih talo itselläh" (yhessä tekeminen=yhistää, vrt. yhdessä jutaaminen, yhdessä kodan pystyttäminen, oma elämä=yhistää, vieras elämä=erottaa).

553. "mutsoi sigivön sai" (mutsoi=nuori vaimo, sigivön=lapsen, vrt. lapsen saaminen oikeana yhteen menon merkkinä,
lapselle tulo=satoja tuhansia vuosia häätapoja vanhempaa perinnettä).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti