v.1.08

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012



HÄIDEN JÄLKEINEN AIKA

1. parin häiden jälkeisiin tapoihin kuuluu toistensa kasvojen peseminen, virtaavassa vedessä kastautuminen ("kuljettaa eteenpäin") ja veden roiskiminen toistensa päälle ("sopu").

2. nuorikko ripustaa uuteen kotiin saapuessaan punaisia nauhoja tärkeinä pitämiinsä paikkoihin.

3. nuorikko tutustutetaan veteen eli paikkaan mistä tulee veden ottamaan veden äärellä laulaen ja tanssien.

4. parin uskotaan perivän vanhempiensa suojelushaltijat ja ottavan vanhempien paikan suvun jatkajina (joka perheellä omat haltijansa joiden sijoiksi veistetään ja vaatetetaan puiset ukot ja akat).

5. "sain miehen metsänkävijän, uron korven kolkuttajan" (nuorikon sanat).

6. nuorikolle toivotetaan onnea sanoin "elä tervehennä nuoren sulhases keralla".

7. saamelaisanoppi lahjoittaa miniälleen kodanhaltijanuken jota säilytetään kodan naisten puolella.

8. nuorikon päähinettä kutsutaan nimin säpsä ja sorokka.

9. nuorikon päähineen alle sidotaan huivimainen panttura joka pitää lakkia koholla kuin sarvea tai kukon harjaa (letit käännetään pantturan alle).

10. mordvalaisen nuorikon päähineenä käytetään 2,5m pitkää kapeaa liinaa (tsalma) joka kiedotaan pään ympärille niin että liinan päät roikkuvat polvien tasalla (vaihdetaan nuorikkoajan jälkeen naisen päähineeseen).

11. miehen perheeseen muuttavaa naista kutsutaan nimin "kaunis nainen", "hyvä nainen", "nuorin nainen" ja "kultainen nainen" (toisaalla puhutellaan miniäksi).

12. vatjalaiset leikkaavat nuorikoiden hiukset lyhyiksi (leikattuja hiuksia säilytetään kuolemaan asti, hiusten annetaan kasvaa esikoisen syntymän jälkeen).

13. nuorikkoja pidetään haltijattomina esikoisen syntymään asti (vastasyntyneiden lasten tavoin).

14. nuorikon käteen sidotaan neitoaikojen hiusnauha (pidetään häistä esikoisen syntymään).

15. nuorikon toimiin kuuluu pärelastujen vuoleminen pätsin eli kiukaan päälle, lahjojen laskeminen tärkeinä pidetyille paikoille, kotieläinten nimien opetteleminen ja kolmen koivuhalon nakkaaminen pirtin ovesta.

16. saamelaismies asuu ensimmäiset vuodet neidon perheen luona.

17. saamelaiset luovuttavat häissä luvatut lahjat ja porot parille vuoden yhteiselon jälkeen (jonka jälkeen voivat muuttaa omilleen).

18. mordvalaisen nuorikon hiukset nostetaan nutturalle pään päälle.

19. marilaisen nuorikon hiukset jätetään roikkumaan palmikolle (hiusten päälle asetetaan vaimon päähine).

20. udmurttinuorikon hiukset punotaan kahdeksi korvien edestä kulkevaksi letiksi.

21. udmurtit käyttävät nuorikon päähineenä kaitoja liinoja, korkeita rahapäähineitä (surka) ja matalia päälaelta avoimia vaimon päähineitä (ospu).

22. nuorikon tuohella tuetun lakin ("sarvilakki") pukemisen ajatellaan merkitsevän suvun toteemieläimen kanssa yhtymistä (lapsen toivomista haltijoilta).

23. nuorikon päähine luovutetaan nuoremman sisaren haltuun esikoisen synnyttyä (lapsionnen siirtäminen).

24. mordvalaisnuorikon pukuun kuuluu sarvilakki, lannevaatemainen takaliina ja häissä morsiamen viereen asetettu tähtikuvioinen rintavaate reko ("kuuvaate").

25. udmurttinuorikot pitävät neidon kampausta (yksi palmikko) esikoisen syntymään asti (syntymän jälkeen hiukset käännetään korvien eteen sykeröille).

26. udmurtit käyttävät nuorikon päähineenä pitkää mustakuviollista liinaa (tsalma) jota pidetään päivin öin (vanhemmilla naisilla punakuviollinen).

27. hantit pitävät naisen päähineenä kahden pitkän palmikon päälle kiedottua hapsu ja helmikoristeista huivia (neidoilla huivittomat palmikot).

28. hantit kiinnittävät palmikoiden nauhoihin ja heloihin perheen suojelus ja toteemieläinten kuvia (näätä, sorsa, kotka, karhu, poro, harakka, teeri, majava, haukka, korppi, sammakko, käärme).

29. hantit uskovat suvun toteemieläimen seuraavan naista miehen perheen luokse ("suojelee ja antaa hedelmällisyyttä").

30. hantinainen peittää hiuksensa vierailta muttei häpeile vartaloaan (hiukset henkisielun ja suojelushenkien sija).

31. marit käyttävät naisen päähineenä huppumaista symaksia, lakkimaista sorakkaa tai huivimaista sarpania (niitty, vuori ja itämarit).

32. marinaisen pukuun kuuluu näyttävä helmistä, simpukankuorista ja kolikoista valmistettu rintakilpi (serkämä).

33. mordvalaiset pitävät nuorikon lakkia (sorka) kolme vuotta tai esikoisen syntymään asti (uskotaan antavan hedelmällisyyttä, pidetään yhdessä otsanauhan kanssa).

34. mordvalaisen nuorikon vyötäröä suojelevat kauniisti kirjaillut vyöliinat, tupsut ja paksu takaliina (parokarks).

35. nuorikon päänpeittäjäiset järjestetään 5-6 viikon päästä häistä (tai "sitten kun vatsa alkaa näkyä").

36. mordvalainen nuorikko saatetaan lähteelle missä päällensä pirskotetaan vettä ("hedelmällisyys").

37. mordvalaisen nuorikon tapoihin kuuluu kiven heittäminen lähteeseen, veden kantaminen sangolla ja vieraiden valeleminen vedellä.

38. mordvalainen nuorikko saatetaan joelle pyöreän leivän kanssa, lasketaan leipä jokeen ja rukoillaan Ved-avaa sanoin "Emonen, sinä olet puhdas, puhdista hänet liasta ja sairauksista, anna hänen synnyttää usein ja onnellisesti, anna hänen nähdä lastensa lapset, ole hänelle emo, rakasta tytärtäsi" (rukouksen jälkeen nuorikko astuu veteen).

39. moksalaisnuorikon tapoihin kuuluu joelle kulkeminen mesijuomalla valettua polkua pitkin, vedelle kumartaminen kolmasti, leivänpalan heittäminen veteen, pohjoiseen kumartaminen kolmasti, sangon täyttäminen vedellä ja veden kantaminen kotiin tanssahdellen.

40. ersalainen nuorikko tervehtii uuden kotinsa saunanhaltijoita sanoin "tulin luoksenne leivän, palttinan ja rahan keralla, olkaa hyvänsuopia, varjelkaa minua elämäni ajan saunassa peseytyessäni, peskää likani ja mustuuteni".

41. mordvalaiset voivat käyttää neidon pukua puolikin vuotta häiden jälkeen (lapselle tuloon asti).

42. mordvalaiset pukevat naisen päähineen vuoden kuluttua häistä (esikoisen syntymä).

43. virolaiset kutsuvat vanhempien luokse tehtyjä vierailuja heimolle tulemiseksi (hoimule tulema) ja kodin tyttären tulemiseksi (kodu tutreks tulema, pidetään jäänteinä ajoilta jolloin neito jäi asumaan vanhempiensa luokse).


44. hantinainen ei paljasta kasvojaan miehen vanhemmille ennen ensimmäisen lapsen syntymää (naisen ajatellaan olevan vierasta sukua esikoisen syntymään asti).

45. hantit rakentavat nuorikolle kotaan oman osastonsa missä asuu lapselle tuloon asti.

46. nuorikkoa vihdotaan koivunoksalla ensimmäistä yhteistä työtä aloitettaessa (vihtojana mies).

47. virolainen nuorikko talutetaan tulen ympäri jonka jälkeen nuorikko laskee lahjan Tule-emalle (toisaalla tulenhaltijaa tervehditään lisäämällä uuniin puita).

48. udmurttinuorikko ei paljasta miehen sukulaisille päätään tai jalkojaan (jalat peitetään myös synnytyksen ajaksi, totemistisen ajattelun jäänteitä).

49. mordvalaisnuorikko kulkee avopäin vuoden päivät tai kunnes tulee lapselle (jolloin saa vaimon päähineen ja uuden nimen).

50. "häissä pannaan pariksi, tanu tekee vaimoksi" (tanu=virolainen nuorikon päähine).

51. nuorikon toimiin kuuluu uuden kodin kynnyksen yli astuminen sivuttain, lattialla pyörähtäminen kolmasti, ensimmäisen katseen luominen uuniin ja saunan lauteiden alle katsominen vastasta irrotetun pannan läpi.

52. nuorikko heittää pihamaalle synnyinkodista tuomaansa maata ja tuhkaa sanoin "tulin moalle vierahalle, olen moalla omal" (maa otetaan kotitalon permannon alta).

53. nuorikko tervehtii uuden kotinsa pihamaata sanoin "terve maa, terve mantu, terve tervehyttäjälle" tai "terve maa, terve tanner, tervehiks maa tervehittäjä, ota maa ommais, vie vihhais, anna miule tervehys".

54. nuorikko halaa uuden kotinsa kiuasta sanoin "vesi vanhin ja väkevin, tuli nuorin tyttäristä, tuossa on tulta tuikutettu, valkeata vaikutettu, vaskisessa vakkasessa, rautasessa kätkyessä, perehelle pesoksi, raavahille ravinnoksi" (sanojen jälkeen isketään ensimmäinen tuli).

55. virolaisnuorikon toimiin kuuluu vyön sitominen perheen keittokodan koukkuun ja kolikon heittäminen kaivoon (tulen ja veden tervehtiminen).

56. savolaisnuorikko koskettaa uunin pankoa kolmasti ja lisää sen jälkeen uuniin kolme halkoa.

57. savolaisnuorikko tervehtii tulta halaamalla uunia, istumalla pankolle, katsomalla uuniin, virittämällä valkean, pöyhimällä hiillosta, avaamalla lakeisen ja laskemalla uunin päälle taikakalun.

58. virolaisnuorikko kulkee tulen ympäri, lisää uuniin kolme halkoa, sitoo koukkuun vyön ja laskee liedelle rahan.

59. liiviläisnuorikko kulkee tulisijan yli ja laskee lahjan Tul-jemalle.

60. vepsäläinen nuorikko tervehtii tulta koskettamalla pätsiä eli kiuasta kädellään ja sanomalla "päts teide a tytty meide".

61. vepsäläisnuorikko laskee pätsin ja peräseinän väliseen tilaan rahan ja palan kotitalonsa maata sanoin "isäntäiset, emoset, annan teille lahjan, päästäkää minua pirttiin, syöttäkää ja juottakaa".

62. virolaiset alkavat käyttää naisen päähinettä (tanu) esikoisen syntymän jälkeen (vanhat piiat käyttävät neitojen otsanauhaa).

63. kominuorikko käy laittamassa saunaan tulen uuteen kotiin saapuessaan.

64. ersalaisnuorikko asuu vanhempiensa luona kunnes tulee lapselle (ei osallistu työntekoon ensimmäisen vuoden aikana).

65. obinugrilainen nuorikko uhraa ruokaa uuden joenhaaran varrelle asettuessaan (joka perheellä omat joenhaaransa ja joen varrella asuvat haltijansa).

66. saamelaisparin sanotaan tekevän "pusikon alle tulen" omaa kotaa perustaessaan.

67. saamelaiset uskovat nuorikon tuovan tullessaan "perheen onnen" (nuorikon tekemisiä ja saapumisen jälkeisiä tapahtumia seurataan tarkasti).

68. riitelevää paria voidaan sovitella viemällä nuoret "Tora-joelle" ja pyytämällä jättämään torat eli riidat veteen (jos ei auta neuvotaan muuttamaan erilleen).

69. pari saatetaan erilleen solmimalla köyteen kaksi solmua ja leikkaamalla köysi solmujen väliltä (toisen tavan mukaan hajotetaan parille kuuluva esine).

70. tverinkarjalaiset käyttävät nuorikonlakkina sinipunaista helmin koristeltua zbornikkaa.

71. nuorikon toimiin kuuluu lieden pyhittäminen, veden hakeminen ja lähimmän maakiven kiertäminen (tuli, vesi, maa).

72. mordvalaista nuorikkoa kutsutaan armaaksi ja nuoreksi emännäksi (kulkee ensimmäisen vuoden avopäin).

73. mordvalaiset saavat naisen päähineen vuoden kuluttua häistä (samaan aikaan nuorikon nimi muuttuu hyväksi-emoksi (par-ava) tai kauniiksi-emoksi (maz-ava)).

74. vatjalaiset kutsuvat nuorikkoa nimellä neicyd, karjalaiset nimellä neveskä (neito-sanan johdannaisia).

75. udmurtit puhuttelevat nuorikkoa sukunimellä eli isän suvun toteemin mukaan (mies ja ystävät käyttävät etunimeä, miehen sukulaiset kutsuvat miniäksi).

76. marit kutsuvat naituja naisia vaimoiksi (vata).

77. hantit kutsuvat vaimoja emoiksi (imi).

78. samojedinainen menettää etunimensä miehen perheeseen muuttaessaan (oman sukunsa luona kutsutaan etunimellään).

79. samojedimies kutsuu vaimoaan naiseksi (ne).

80. nuorikon kykyjä voidaan mitata marjassa käyttämällä ("osaatko sie marjoja poimii").

81. nuorikko laskee häälahjoihin kätkettyjä taikakaluja pirttiin, pihamaalle ja tärkeimpinä pidettyihin paikkoihin.

82. nuorikon päähine (sorokka) ommellaan punaisista kankaista ja koristellaan helmin (uskotaan tuntuvan
"painavalta").

83. nuorikon päähine valmistetaan miehen kosiomatkoilla tuomista kankaista.

84. vienankarjalaiset alkavat kutsua neitoa nuorikoksi sen jälkeen kun on synnyttänyt tyttölapsen (jäänteitä totemistisesta ajattelusta).

85. nuorikon ensimmäisiä uudessa kodissa suorittamia töitä pidetään tärkeinä (paikoille sidotaan liinat).

86. karjalaiset alkavat kutsua nuorikkoa neveskäksi kuuden viikon päästä häistä (viikkoperäiset ajoitukset myöhäisiä ja vieraita).

87. neidon perheen luokse asumaan tullutta miestä kutsutaan vävyksi, kotivävyksi ja kotavävyksi.

88. nuorikon saapuessa taloon sanotaan "uusi leppäni lusikka elihväisess astiessa" (jokaisella perheenjäsenellä oma lusikka).

89. marinaiset käyttävät koruja niin kauan kun haluavat saada lapsia (nuorikoilla eniten, vähennetään iän myötä).

90. marinuorikon tunnuksiin kuuluu vaimon päähine ja rintasoljet.

91. marit kiinnittävät nuorikoiden koruihin kaurisimpukan kuoria (pidetään hedelmällisyyttä tuovina).

92. moksalaiset antavat nuorikolle korvakorut joista roikkuu viisi riipusta (pidetään esikoisen syntymään asti).

93. ersalaiset pitävät kysymysmerkin ja spiraalin muotoisia korvakoruja (valmistetaan hopeasta helmikoristuksin).

94. udmurtit ripustavat korvakoruihin kolikoita ja yhdistävät korut leuan alta hopeisin ketjuin (korut kysymysmerkin ja sydämen muotoisia).


95. udmurttien tapoihin kuuluu nuorikon tutustuttaminen perheen kualaan eli pihapyhäkköön (vil-ves, uusi-uhri), leivoksien valmistaminen tapahtumaan, nuoren kuusen tai kuusenlatvan hakeminen metsästä miehen toimesta, kuusen pystyttäminen kualan peränurkkaan ja nuorikon valmistamien leivosten ja sulik-päähineen laskeminen kuusen juurelle.

96. komipari ei saa kävellä paljain jaloin kolmeen päivään häiden jälkeen (maan palvontaan liittyviä tapoja).

97. "piteä sinun pitävi, pää tarkka, tanea mieli, ymmärrys yhen tasainen, iltasilla silmät virkut, valkeata vaalimahan, aamusella korvat tarkat, kukon ääntä kuulemahan", "pijä herkät hiiren korvat, terävät jalat jäniksen, niska nuori notkuttele, kaula kaunis kaarruttele, niin kuin tuore tuomen latva, tahi kasvava kataja", "kuules vielä kuin sanelen, kuin jo virkan viimeiseksi, kuin menet emon eloilta, tulet toisille tulille, emoas elä unoha, masentele maamoasi, emo on nähnyt suuren vaivan, kantaja kovan kokenut, synnytellessä sinua, katalaista kantaessa" (nuorikon neuvosanoja).

98. "nyt tuomma siula morsiemen, morsien on kasvan koissah hyväsistä, on ollut kukkana kujalla, opassa häntä hyväsistä, elä tartu vittah ensimäksi, kuottele opastua hyvällä pakinalla" (miehen neuvosanoja).

99. "kuottele olla imehnisiksi, lämmitä pirtti sulhasen suamilla halkosilla, a kun ei halkuo sulhani suane, niin polta hot orsie ta mitä irallista puuta suanet" (nuorikon neuvosanoja).

100. nuorikko kuljettaa palan synnyinkotinsa maata uuden talon pihalle sanoin "yhet eväät, oma maa" tai "maalla olen vierahalla, vaan mullilla olen omilla" (kuljetetaan rievussa tai vasemmassa hihassa).

101. "kuule, vello, kui mie laulan, neuvo vuos suusanall, toinen piähäis viänännäll, kolmas on jalan isull" (miehen neuvosanoja).

102. selkupneito (ima) ei saa puhua miehelleen (ira) ennen esikoisen syntymää (tarkoittaa julkista puhumista, totemististen sukujen tapoja).

103. selkupneidot uhraavat häiden jälkeen maanjumalatar Ilinta kotalle (lapsen toivomista).

104. selkupit uskovat Ilinta kotan (elävä-vanha-nainen) palkitsevan ahkerat ja vieraanvaraiset naiset arvokkain työkaluin (hallitsee kaikkea kasvavaa ja maasta löytyvää).

105. selkupit käyvät häiden jälkeen joen rannassa näyttämässä "kiltteyttä ja vaatimattomuutta" Suuren-joen-vanhalle-naiselle (uskotaan palkitsevan "hyvällä elämällä").

106. selkupit toivottavat parille onnea sanoin "eläkää ja kasvattakaa poika ja tyttäriä".

107. selkupmies muuttaa asumaan neidon perheen luokse (ketien lähellä asuvien selkuppien tapoja).

108. hantineito ottaa emolta perimänsä kassanpääkorut (harakka, korppi, sammakko) mukaan miehelle mennessään (koruja eli suojelushaltijoita pidetään lettien päissä pareittain, säilytetään tuohivakassa).

109. udmurttipari uhraa häiden jälkeen haltijoille kalan ("onnen varmistamiseksi").

110. nenetsipari muuttaa häiden jälkeen omaan majaansa (mya).

111. saamelaispari elää ensimmäisen vuoden neidon vanhempien luona ja sen jälkeen miehen siidassa.

112. "tei olette alkaavaisii, miä tuan täst vähä olon apuu" (alkavaisia=vastanaineita).

113. "ol ensimäine homma morseimel ja se sit arvosteltii" (saunan lämmittäminen).

114. "anoppi rallit rallattaa, minja tantsut tantsii" (elämää suurperheessä, minja=miniä).

115. "kylvettämässä kävivät tytöt siz norikon" (nuorikon kylvettäminen).

116. "lesed velä mäniväd mehellä kell ei jollud lapsi" (lapsettomat lesket naivat uudestaan).

117. "ämmälle ja äjjälle ol minja, a gu oli poikia ja tyttölöjä siz nille oli minni" (miniän nimityksiä, vrt. Minna).

118. "ku sobu om mänd rikki" (silloin erottiin).

119. "miä otin tarkam mehen ko miä itseki on tarkka" (yhenlaisuus).

120. "veljän naine" (nainen=vaimo, akka=vanha vaimo).


121. "väinöi" (vävyn nimityksiä).

122. "poiga joutu vävykse" (muutti neidon perheen luokse).

123. "mieleh jyrähtih lähtie kävvä naindalah" (naintala=puolison vanhempien koti).

124. "muzikal on igävy omua joukkuo" (miehellä ikävä omaa sukua).

125. "kodavävykse puutui" (muutti neidon perheen luo).

126. "anna mutsoi jammerduu, jallantilan azettau" (miniän kotiutua rauhassa).

127. "neidine hyväks emändäks jandevui" (neidistä emännäksi).

128. "miuv vellem naisem moamo, se oli itkijä" (veljen vaimo=veljen nainen).

129. "ilostui elämäh, ku ukko kodih tuli" (puolison läsnäolon tärkeydestä).

130. "igi hyvä on ukko hänelläh" (mies=ukko).

131. "hyö doga igizenny pään rijjelläh, ni konzu ei olla sovus" (epäonnistuneen liiton merkkejä).

132. "se on hänehine mutsoi" (omanlainen eli mieleinen puoliso).

133. "meilä piettih neveskä oikein hyvänä" (ven. neveskä=miniä, miehen perheeseen muuttamisen alkuperästä).

134. "hyvässytä velli milma, kum mie olev vierahalla moalla" (lohduta miehen perheeseen muuttanutta siskoa).

135. "hyvä on olla hyrkytellä, hyvän toiseni keralla" (puoliso=hyvä toinen).

136. "ukkuandu on hyvä huulivojje" (suudella).

137. "hyllätt om parembi hullattuu" (parempi lähteä kuin tulla hulluksi).

138. "kui nai, ga sid mutsoi hänen huolutti" (vaimo sai murehtimaan).

139. "houkuttah kui mäni sil miehel, ga nygöi om paha mieli jällespäi" (vuosia kestävän kosinta-ajan tarkoituksesta).

140. "hivuznuorazet" (naidun naisen kolmesta villalangasta punottu palmikkonauha).

141. "viel olen yhteh hiileh hiiskuttanut" (puhaltanut yhteen hiileen, elänyt yhdessä).

142. "eroutui omaz ukoz, nygöi voibi uvvessah miehel mennä" (yksi ukko kerrallaan).

143. "meil erovo tuli, sobinuh emmo" (sopineet yhteen, sopu-sanasta).

144. "minä ellendelen ilmoinottamiz" (elelen miehen perheen luona).

145. "ruvennen eleksendelemäh ilmoin elättelmien ker" (aloittelen elämään miehen perheen kanssa).

146. "erillini muzikka" (eronnut mies).

147. "hyö eletäh erilleh" (asumuserossa).

148. "sid rubiemme asumah uksii" (asumaan yhdessä).

149. "sie milma konza et puolla, sie aivin milma abeitset" (puolison tehtävä puoltaa, puolustaa).

150. "andilaz mutsoiks peäzi" (antilaasta mutsoiksi).

151. "mutsoi tyttären ku soannoo, sid menöö akakse" (mutsoista akaksi eli lapsen saaneeksi naiseksi).

152. "siitä tuli akaksi se naini" (synnytettyään tyttölapsen, suku jatkuu tytöstä).

153. "minul on hyvä akkaine, hod on pieni" (koko ei ratkaise).

154. "huolimatoi elaigu on heile, eig ole lastu, kahtei eletäh ukon ker" (huoleton elämä ilman lapsia).

155. "kallishyväni, ukkuodah sanotah" (miehen hellimänimiä).

156. "kassupalmikot tseptsän oal peäz ymbäri on akoile", "akoil on kassurihmad, a neidizil kassunuorazed", "akkoin kasat korvajuuril pletitäh, nuoril punaldetah toaksepäi" (kampauksen muuttaminen).

157. "sie akkoadas katso, siun akka karguou" (karkaa kun kohtelet huonosti).

158. "duumaitsed, häi on mehiläine, a ku elämäh rubied, roih karulaine" (puolison luonteen muuttumisesta).

159. "hoppu heil ei katkielluh, ainoz oli hoppu perehes" (hoppu eli riita, epäonnistuneen liiton merkkejä).

160. "yksinäh ei kataittse, vie ottoa toizen rinnal itkemäh" (leski joka ei osaa elää yksin).

161. "entini mies" (miehen nimi eron jälkeen).

162. "mujjen ken on se vägimiez, oman akan ken ei äjjeä malta" (puoliso joka on erilainen kotona ja vieraiden seurassa).

163. "nygöi se taloi langovui, ylen on tämä kezrättsy mutsoi" (nuorikko langoitti talon).

164. "nuorenn on akku armaz, da keskijäl ei moin ole" (ajan vaikutuksesta tunteisiin).

165. "keskenlesked ollah" (asumme erossa).

166. "ollah hyvät keskenäh" (onnellisia yhdessä).

167. "letit kiäryl pandih" (nutturalle).

168. "meän pereh on kiitskehelleh, onnoakko erotah" (tuleekohan ero).

169. "ei olluh heil hyveä aigoa, ainoz akan ker kiisseldih" (hyvä eli kiistaton aika).

170. "kiisos meilä on, emmä sovi" (yhteen).


171. "akan kera elä mäne kiistämäh" (kiistelyn vieraudesta).

172. "kiistosanoa emmo vie pagize, kaks vuott on yhteh mändyö" (olemme eläneet kaksi vuotta ilman kiistoja).

173. "yhten kipakkohuod ollah ukko i akku" (yhtä tunteellisia, yhenlaisuus).

174. "hyvä muzikku hyväh yllyttäy, paha pahah kiuzuau" (hyvät ja pahat miehet).

175. "siitä kum mäni miehellä, ta siitä alko kituo ta olla semmosena voimattomana" (väärän miehen vaikutuksista).

176. "kui lasta kaks kolme roih, ga kohenoo kättsä" (naisen valta kasvaa lasten synnyttyä).

177. "kodah on tullun" (kotavävyksi).

178. "kodavävy otetah" (mies muuttaa neidon perheen luokse).

179. "häi meni kodivävykse" (alkuperäinen kantauralilainen naimamalli).

180. "kodelaig on sovukas heil" (kotielo).

181. "syväin kovoitui ukkuodah vaste" (tällöin oli parempi erota).

182. "kukitti hyvil sanoil" (akkaansa).

183. "niil on nygöi kuldaizet päivät ku yhtyttih" (menivät yhteen).

184. "ainos kullittav ukkuodah, hyväsanain on" (kutsuu kullaksi).

185. "oli meilä kullankarvani sopu ennen, niin nyt mistä lienöy iilistyn" (välien viilentymisestä).

186. "mustu kengy kodoilas, virzukulu miehoilas" (miehen perheeseen muuttamisen vieraudesta).

187. "se ukko pideä akan kunnivos" (kohtelee hyvin).

188. "minnaksi ta neveskäksihän ne kutsuttih" (miniää, neveskä venäläinen lainasana).

189. "kymmen vuottu elänöy, sid om mutsoi, toine kymmen vuottu, sid nain on" (mutsoista naiseksi).

190. "Jouhkon naini" (vaimo-sanan vieraasta alkuperästä).

191. "Asson naini tulou siitä Ontroh, sinne kytyh luoksi" (kyty eli miehen veli).

192. "kyyn naine" (miehen veljen vaimo).

193. "sulahazen velli morziemella lienou kydy, tsikko lienou nado" (sukulaisuutta ilmaisevia sanoja).

194. "muzikan velli se on kydy" (miehen veli).

195. "kolme kydyö om miul ukon kodoilas" (kotoilassa eli syntymäkodissa).

196. "mutsoile ukon velli tulou kydy" (mutsoi eli nuorikko).

197. "kydyläz olimmo" (miehen veljen luona).

198. "velleksien akad on kälykset" (kälyt).

199. "lypsinsaikat, avoamet, vassan tyvet ta kaikki piti enneil lahjuo, käsipaikka situo" (nuorikon uudessa kodissa).

200. "niil pideli jo kabalorihmoissah menn yhteh, hyvin eletäh" (lapsena yhteen saatettu pari).

201. nganasanit elävät häiden jälkeen vanhempien leireissä jonka jälkeen pari pystyttää oman kotansa perheiden tuella.

202. nganasanisät ja vävyt välttelevät toisiaan (eri suvuista).

203. hantit välttelevät appivanhempia kääntämällä kasvot toiseen suuntaan (nainen välttelee esikoisen syntymään asti).

204. selkupmies asuu häiden jälkeen neidon perheen luona (vähintään kuukauden).

205. selkupnainen peittää kasvonsa miehen vanhemmilta sukulaisilta (esikoisen syntymään asti).

206. samojedinainen palaa häiden jälkeen vanhempiensa leiriin kuukaudeksi (mies vierailee ja tuo lahjoja).

207. samojedimies ei saa häiritä neidon unta ensimmäisen kuukauden aikana.

208. samojedit palauttavat eron jälkeen puolisolta ja suvultaan saadut lahjat (liiton onnen tunnuksia).

209. samojedit voivat peruuttaa liiton vuoden jälkeen jos jompi kumpi on tyytymätön (annetut lahjat palautetaan).

210. hantimiehet välttelevät appivanhempia (kohdatessa käännetään selkä).


211. hantinainen ei näyttäydy miehen miespuolisille sukulaisille (kohdatessa peitetään kasvot).

212. hantimies ei näyttäydy anopille ennen esikoisen syntymää (kohdatessa käännetään selkä).

213. udmurttien erossa pojat jäävät isän luokse, tyttöjen seuratessa emoa.

214. hantit käyvät uhraamassa häiden jälkeen paikallisen suojelushengen maakumpareella (kot myx, mies kiipeää huipulle, nainen pysyttelee veneessä).

215. hantinaiset välttelevät vävyjään (eivät puhuttele suoraan, peittävät kasvonsa).

216. hantit eivät saa lyödä naista elleivät saa siihen lupaa naisen vanhemmilta (jos mies lyö naisella oikeus palata vanhempien luokse ja ottaa parempi mies).

217. moksalaiset kiertävät naineiden naisten letit ohimoille (näyttävät sarvilta).

218. marinainen uhraa häiden jälkeen vedenemo Vyd-avalle kolme helmeä ja kaurikotilon ("anna tulla ääreesi rauhassa, suojassa vaaroilta").

219. hantit uskovat puolisoiden tasaväkisyyden voivan johtaa eroon (näin kävi haltijoille Yavun-iki (yagunin-ukko) ja Torum evi (rauta neito)).

220. saamelaiset ilmaisevat naimisissa oloa vöiden napeilla (neliskulmaiset naimisissa, pyöreät naimaton).

221. saamelaismies jatkaa vaimonsa valmistaman puvun pitämistä halutessaan tämän takaisin.

222. saamelaiset kutsuvat eroa sanalla roattkje.

223. sanalla orpo tarkoitetaan orpoa, leskeä, yksinäistä, yksin elävää, hyljättyä ja puolisoa vailla olevaa (saamen oarbes, mordvan urus, hantin urwi, vrt. orpo olo).

224. saamelaiset kutsuvat nuorikkoa sanoin kaab ja koab (vrt. viron kabe=neito).

225. "miehel mändyö näibyi" (näivettyi, väärän miehen vaikutuksista).

226. "älä nurakoitse ni midä pahoamieldy, opi urostella vattsoa" (urostelemaan, tasoittamaan tunteesi).

227. "minnaksi ta neveskäksihän ne kutsuttih" (miniää, oma ja vieras nimi).

228. "morsiemen velli, sulhasella neälä" (näälä, vrt. lainasana lanko).

229. "miehellä on naisev velli neälä" (naisen veljen nimitys).

230. "väypojad ollah neälät" (vävypojat).

231. "häi tuloo minul vävy, a minä tulen hänel nääly" (uusien sukulaisten nimeäminen).

232. "neäläkset" (mies ja naisen veli keskenään).

233. "siinä vävy veäril loati kun ei nähnyt neälämiestä" (perheiden yhdistymisen vaikeuksista).

234. "naini miehen sisärtä sanou navokse ta mieski naisen sisärtä" (nadoksi).

235. "sulahazen tsikko lieu nado" (näälät ja nadot).

236. "miekoi peäzi naikkoih, nygöi pidäv oppie eleä" (oppia elämään yhdessä).

237. "naimattomutta sidä vanhaks vanhani" (yksin jääminen vanhensi).

238. "naimattomuz ei ole hyvä eläjez" (ei sovi useimmille).

239. "naimine täm ei hyviim männyn, ois pidäm pogodie" (odottaa parempaa).

240. "miusta jäi naini itkömäh" (eron tullessa).

241. "kum morsiemem aika mäni, siitä se tuli naiseksi jo" (morsiamesta naiseksi).

242. "aletah elöä kuin mies da naine" (odotettu asia).

243. "kymmene vuott om mutsoi, sid on naine kymmene vuottu, sid jo akku" (elämänvaiheita).

244. "toa om mium poijan naindakodi" (pojan vaimon koti).

245. "urai muzikku, ainoz akkoa lyöy" (urai eli hullu mies, naisten lyöminen uraata eli hurraata huutavien kansojen tapoja).

246. "myödysulg on eläjes heil" (elää myötäsulkaan, sopuisasti).

247. "elaiga myödäsulgah mänöö" (onnekkaasti).

248. "heil sanad mennäh yhteh" (ovat asioista yhtä mieltä, yhenlaisuus).

249. "ei yhteh kieleh mennä paginad" (puheet menevät ristiin, parempi erota).


250. "mändih yhteh elämäh" (yhteinen elämä).

251. "akan kera elä mäne kiistämäh" (kiistelyn eli riitelyn vieraudesta, erimielisyydet ratkaistaan sovittelemalla, tarvittaessa sukulaisilta neuvoa kysyen).

252. "muttsoidu käytih myöstyttelemäh" (hakemassa vanhempien kotiin häiden jälkeen).

253. "myödähyizin eletäh hyvin" (elää myötäiseen, sopuisasti).

254. "muzikoitui taloi kodavävyn ottahuu" (miehen muutettua naisen perheen luokse, vanhempi kantauralilainen perhemalli).

255. "kudai on hyvä da tsoma, sanotah mutsoikse vanhas sah" (mutsoi-sanan merkityksestä).

256. "kolmas kymmen naizel on mutsoistuskymmen" (vaimon kymmen).

257. "se katso mutsoistoa ijän kaiken" (elää nuorikkona, onnellista elämää).

258. "muzikan velli se on kydy" (kyty, miehen veli).

259. "minun igä meni muzikata, ei puuttunuh muzikkoa" (ei löytynyt miestä).

260. "muzikkuo ylen äjjäl vaivatah kodavävynn ollez" (miestä koetellaan neidon perheen toimesta,
katsotaan onko vakavissaan).

261. "nuorenn om mutsoi armaz, vanhate on vie armahembi" (hyvässä suhteessa tunteet vahvistuvat,
huonossa heikentyvät).

262. "mustelendu pidäs heitteä endizem mutsoin, eleä uvven ker hyvin" (ei saa muistella entistä akkaa).

263. "akam musteluz loppih uvvem mutsois suaduu" (uusi akka vei vanhan ikävöinnin).

264. "en vai la mene leskel, aivin ennist akkoa kiittelöö" (leskien tavasta muistella entisiä puolisojaan).

265. "elä ole minna millehkänä, pojan tuoma tuollahkana" (miniän lohduttamista).

266. "niin om minna mieholassa, kuni koira kahlehessa" (miehen perheeseen muuttamisen vieraasta alkuperästä).

267. "mitys mies, semmoni naini" (yhenlaisuus).

268. "mieli miehoilah, kaksi kodoilah" (miehola ja kotola).

269. "ennen naindoa oli miehini mies" (väärän naisen vaikutuksista).

270. "minä sinut tunzin, a sinä minuu et tundennuh" (epäonnistuneen liiton merkkejä).

271. "matkam piäh meni miehel" (harvinaista).

272. "otandaigah oled mandzoimarjaizem magevuz, k ed eländaigah rodizih pihlammarjan kargevutteh"
(puolison luonteen muuttumisesta).

273. "toine vai lihou, a toine laihtuu miehel mendyi" (oikea vai väärä mies).

274. "lähizmain se om mutsoi otettu" (naida lähelle).

275. "navod lähtijäd, a kyvyd on lähtemättömäd" (sukulaisnimiä).

276. "lypsinsaikat, avoamet, vassantyvet ta kaikki piti enneil lahjuo, käsipaikka situo" (nuorikon uuteen
taloon tullessaan).

277. "lyylen löydi, hyväm mutsoin" (onnen, hyvän akan).

278. "toizeh ei pie iäs kaikez luottoakseh" (itsenäisyyden säilyttämisestä, puolison kuollessa toisen pystyttävä kaikkeen).

279. "vai neidin oli tsoma, miehel mendyi on loppevunnuh" (riutunut, väärä mies).

280. "kiistelyz libui toziekse" (vieraat kiistat, oma sopu).

281. "leppevytin hänen, työnytim paginah" (lepytin puhumaan).

282. "opi händy lepyttää, häi on suutuksis" (lepyttämään oppiminen). 

283. "se akkoadah lekkeröittsöy, on ku tänäpäi yhteh mendy" (hemmottelee akkaansa).

284. "lemmyttelöö ukkuodah" (hellii, hyvittelee).

285. "mutsoi on ku lehtireboi, ukkoh tuli kodih" (iloinen kuin lehtirepo, eläimiin vertaaminen).

286. "laskeh hänel ylen igävy" (miehen poissa ollessa).

287. "lango, kel on sizäreksed libo sevoittareksed muttsoinna" (sisarten tai serkkujen mies).

288. "langohuten hyö hyvin eletäh" (elävät sovussa).

289. "hyö ollah lapsettomat, ei voija lastu laadia" (lapsettomat parit).

290. "lapsettomus heil on, ei ole lastu" (lapsettomuus).

291. "lapsevundakse k ollou, ga lapsevud" (lapsia tulee jos on tullakseen).

292. "sit ku toizeh kandah muutuin da lapsevuin" (toiseen kantaan eli sukuun).


293. "en vai la mene leskel, aivin ennisty akkoa kiittelöy, minuu moittelou" (leskien naimisesta).

294. "mutsoi itkemäh pilvestih, midä lienn abevunnuh" (nuorten vaimojen kovasta arjesta, ennen "kodinkoneita"). 

295. "meil oli kodavävyd, yks oli hyvä, toine vie piädy pitkembi, hyväd oldih mollembad" (hyvien
vävyjen tärkeydestä, pahat voivat sotkea koko suvun elämän).

296. "toizen rinnal pezävytt elämäh" (pesäytyä elämään toisen rinnalla).

297. "otandaigah k et pengonuh, nygöi eländaigah älä pengo" (pengonuh=moittinut, puolisoista joiden
mieli tuntuu muuttuvan).

298. "ukoz ymbäri padzeroittau, tsestitteleh" (liehittelee miestään, tsesti=onni).

299. "naiduu parrad laskietah kazvomah" (annetaan parran kasvaa).

300. "naiduu pardavui da lapsevui" (naineen miehen merkkejä).

301. "omoa akkoa se mies palvou" (oudoksuen).

302. "em mie rupie silma palvomah" (palvomisen outoudesta, oma lempi=tasaisempaa kiintymyksen
osoittamista).

303. "ukoz om minul paginvaldu, ukk ei kielä pagizemaz" (mies ei kiellä puhumasta, jos puolison puhe
ärsyttää parempi erota, väärän suhteen merkkejä).

304. "naizistah pagoh lähtenyöd vellekset" (pakoon lähteminen, yksi tapa erota).

305. "hyö pahoin sovitah" (sopivat huonosti yhteen).

306. "pahuizilleh ollah ukko da akku" (pahuisillaan eli riidoissa).

307. "ottuas on omenanmarja, pidiäs tuloo pihlajanmarja, painuu i pakattsimenmarja" (väärien suhteiden vertaaminen marjoihin, pakattsin=paatsama).

308. "hyvänny pidäv ukkuodah" (hyvänä pitäminen, vrt. outona pidetty palvominen).

309. "kunnebo jäi väy" (vävy, vrt. väi-nö).

310. "täs sah vie e ule poikkitoimizesti ni midä sanottu" (riitelyn vieraudesta, sanakin lainaa).

311. "sinul minä yksikai poddajj en" (antaa periksi=lainasana, outo käsite, omat suhteet=perustuvat tasavertaisuuteen).

312. "lopulla jo kyllästyy, seäntyy ukkuoh" (sydäntyy eli suuttuu ukkoonsa, miehet jotka eivät osaa ottaa huomioon toisen tunteita).

313. "puolel sanal ku sanon, ga ellennä se" (ellennä=ymmärrä, puolesta sanasta=vihjeestä).

314. "silmän isku pideä ellendeä miun ukon, burahusta ei pie vuottoa" (miehen pitää ymmärtää vihjeestä,
ei saa odottaa murahdusta).

315. "ainos purhastad, et hyvin sano" (purhastat=tiuskit, oma puhe=hyvää eli rakastavaa puhetta).

316. "purhei om mutsoi, ei kuule käskendeä ni kieländeä" (purhei=kiukkuinen, mutsoi=nuori vaimo,
väärän suhteen piirteitä).

317. "älä purhistai, ole endizel taval" (purhistai=kovistele, uhkaile, puolison luonteen muuttuminen
väärän suhteen piirteitä).

318. "ainos puristah akam peäl, koz midä jälgie löydäy" (löytää uutta aihetta haukkumiseen, 
väärän suhteen piirteitä).

319. "itkuu puzerdau miehele mendyy humalniekan ukon kele" (vieras viina, vieraat humalniekat ukot).

320. "ennen tyyni oli, ga nygöi om toine miez" (viinaa juotuaan, juominen antaa pahiksille tekosyyn
käyttäytyä vielä huonommin).

321. "ei yhel tyttärel kahta vävyö puutu" (vävyjen arvostuksesta).

322. "hyvä vävvy puutui" (hyvät ja huonot vävyt).

323. "pyydä lähet pyydämäh, koppelo kois hävieu" (sanonta, liiasta poissaolosta).

324. "sit hyö lähtietäh pyörittelemähes, sinne naindupaikkah" (pyörähtämään neidon vanhempien luona
häiden jälkeen).

325. "lähtietäh kodoilah pyörittelemähäz" (kotoila=synnyinkoti).

326. "pyörittyizet piettih, yks yö libo kolm yödy ollah" (pyörittyiset, häiden jälkeen järjestetty tapahtuma).

327. "liig yö pidäv ollah" (pyörittyisissä, liika=pariton määrä).

328. "oldih pyörityksilleh" (neidon vanhempien luona käymässä).

329. "pyöritysrättsinä" (paita jonka neidon emo lahjoittaa miehen emolle).

330. "hyvii päivii pidäv mutsoin kele" (elää hyviä päiviä vaimon kanssa).

331. "muatusku bärähteleh nevesköim peäl" (anoppi ärähtelee miniälle, miehen perheeseen muuttamisen
myöhäisestä alkuperästä, suurperheet=etelästä tuotua maanviljelyskansojen perinnettä, oma perinne
pieninä perhekuntina liikkumista ja talvikyliin kokoontumista).


332. "meill ei olt ei vihhoo ei vaenoo, myö oltii ku vei kalat" (elimme sovussa kuin veden kalat).

333. "kyllä sae kalahakan akan, nyt siinä työt selevii" (kalahakan=puuhakkaan, reippaan).

334. "Pieta oli sitä Maonusta ruvennus soemaamaan kallokkaaksi ettei siittä ennää huvitu ja eros sitte"
(soimaamaan miestään kallokkaaksi eli jääräpäiseksi).

335. "aevan isäsäk kalttainen tulloo tuosttae" (vääriltä tuntuvista miehistä sikiää vääriltä tuntuvia poikia).

336. "ou joskus hilijoo, eläkä aena kalua tuota akkoos" (älä kalua eli moiti akkaasi, väärille poluille menneiden suhteiden piirteitä).

337. "naine nii kavva kalusi häntä, kuniz lopetti itsem pois" (mies teki itsemurhan, eron lykkäämisestä).

338. "meijjän nuorellem parillen lankattiil lauvvosta eustupaam pieni kammaripöksä" (nuorelle parille oma kammari, vrt. omaan kotiin muuttaminen).

339. "niim paha kammihta niill on, että puhunekko nuo sopusannaa toesilleem millonkaa" (kammihta eli riita, pitkitetty yhdessäolo väärän ihmisen kanssa johtaa monenlaisiin ongelmiin).

340. "niin ei mää ettei jottaek kammihtoo tulev van kun toenen tukkii suusan niin hulluhan tyynellep puhhuu" (pienet kiistat, kuuluvat tavalliseen elämään).

341. "jos Nika vaekka minnem männöö, niin se kampee jälestä" (puolisojen vahtiminen=väärien suhteiden piirteitä, luottamus mennyt).

342. "se Liuttu oli sev vävynsäk kanssa kampossa" (kammoissa eli riidoissa vävynsä kanssa, yhdessä asuminen vs. omilleen muuttaminen).

343. "anopi palvelemine ja vastamää kampimine o yhtä vaikijaa" (anopin palvelemisen eli mieheen perheeseen muuttamisen vieraasta alkuperästä, orjuuttamisen muotoja).

344. "sen kaas piti yhtyyttä vaikk oli äijämiäs" (pettämistä paheksutaan, teeskentelystä ja valehtelusta pitävien etelän kansojen perinnettä).

345. "oli rouvas kans kamala häijy sit" (vieras häijyys, vieraat prouvat).

346. "sin ot kanssa ihteppintane akka" (itsepintaisuus eli itsepäisyys, sopii parhaiten itsellisille eli omillaan eläville).

347. "olek sä kiukkune, kutes mittän puh" (toisen tunnetilojen tunteminen, tärkeitä ihmissuhdetaitoja).

348. "ne kun tuas riijellä kanattelloot, ettei ilikii kuunnella" (riitelevät pariskunnat, vrt. eroa pelkäävät).

349. "kait jotennik kangerruksissa, kun ne näkyvät olevan ölövinä toisilleen" (välit kangerruksissa,
eivät ole näkevinään toisiaan).

350. "em mie tient mittiä pahhuo tehnien, mut kanneissuaha tuo näytti ollei" (kanneissuaha eli vihoissaan,
vrt. kantaa kaunaa).

351. "välit män kannii" (kaniin, vrt. poikki, ristiin).

352. "kyllä se on toi Mati akka aika kanijaine vaikkei ole minkiä puutetta" (kanijainen eli tyytymätön,
liian helppo elämä johtaa turhamaisuuteen).

353. "ei sen mieliks ossaa haastaa, siin sänkyyse laijal istuu ja kankaroittaa sitä minijää" (anoppi moittii minijäänsä, vieraat suurperheet, vieras minijöiden orjuuttaminen, vieras saman katon alla asuminen).

354. "keskennääv vuan kankatosta pittäät" (riitelevät keskenään, yleisempää suomen puolella,
vrt. striidoista pitävät ruotsalaiset).

355. "se un vuan semmonen kankattaja" (kankattaja eli nalkuttaja, vrt. eroa pelkäävä).

356. "kyllähän se emäntä sillek kankatti kun se tuli päissään" (isäntä päissään kotiin, vieraat emännät,
vieraat isännät, vieras viinanjuonti, vieras viinanjuonnista nalkuttaminen).

357. "toisella syvän on niin kankkee" (toisella sydän kankea, ei kykene antamaan anteeksi).

358. "ei meill oos sanan kankkoa välillämmö" (terveet eli riidattomat suhteet, yhenlaisuus=yhistää, erilaisuus=erottaa).

359. "niillä on hyvi kankkaset välit" (kankeat välit, puolisoilla).

360. "hyvinpä se tuntu emäntä kankovan miniätään" (emäntä syrjivän miniäänsä, suurperheiden vieraasta alkuperästä, vrt. kotoperäinen polvittain eläminen eli omaan kotaan muuttaminen).

361. "löe kannikan kahtia" (erosivat).

362. "ne keänskin kantapeäns vastakkain" (erosta puhutaan kiertoilmaisuin).

363. "sinäkö kans oot menettäny kansollises" (kansollisesi eli puolisosi, vrt. kansa).

364. "tuo minum pistellöö vihaksen kun se myöttellöö ikkäänkuim pilikan kannalta" (vaimo myöntelee
pilkallaan, väärät suhteet=johtuvat yhteen sopimattomista luonteista).

365. "ei nyt ennee sitä kanttailla" (ei muistella vanhoja, oma perinne=hetkessä elämistä,
eteenpäin pyrkimistä).

366. "myö sitä Kaisan kansav vielä kaputellaaj jaloillammuk" (yhdessä vanheneminen).

367. "minä karreusin sille kun aena vaen sammaa jankuttaa" (suutuin jankuttamisesta, vieraina pidettyjä piirteitä).

368. "on siin sellane kara se anoppi et ei joo helppo silläkää minjäl olla" (ongelmalliset anopit ja miniät,
eri suvuista=eri tavat, vrt. sukulaiskansoilla tavatut vanhemman polven välttelemiseen liittyvät tavat).

369. "ei siinä minijä oo hyvä olla, se vanha eukko on vielä" (suurperheiden ongelmista, vrt. kotavävyt,
vrt. omilleen muuttaminen).

370. "karahtaahan se toisinaan vaan sykkeyypi taas" (suuttuu ja lauhtuu nopeasti, tunteellisilla ihmisillä
=tunteellisia suhteita, jokainen suhde erilainen).


371. "mie en uokkaa mikkää kara, jot mie ukkojain pelkäisin" (en pelkää miestäni).

372. "mie em pölkää ommaa miest mittää" (omien eli yhenlaisuuteen perustuvien suhteiden piirteitä,
vrt. omituinen "perheväkivalta").

373. "ukko ol nii kareissaa jot mie en hirvint sanuu sille mitää koko asiista" (vihoittelun vaikutuksista,
johtaa salailuun, mikä johtaa luottamuksen menettämiseen).

374. "tuntu olovan vähän karreissa välit" (karreissa eli vihoissa).

375. "se on niin karhakkaluontonen ihminen ettei sem mieliks taho osata ollam mitenkää" (karheiden ihmisten tulisi elää omillaan tai kasvaa aikuiseksi, muuten pakottavat muita muuttumaan).

376. "akka aina kinastellee kansani ja aena karhaa vastaan" (väärään menneiden suhteiden piirteitä,
luonteet eivät sovi yhteen).

377. "mil sä olet Janne vihottanu, se o hyvi karhee sinu päälles" (vihoittelu=oire jostain, syy ei ole aina
vihan pitäjässä).

378. "välillä neun ilimoimmeisiks ja sitten ne välliin karhistelloot" (tunteikkaat suhteet, sopivat tunteikkaille ihmisille).

379. "kui kiukukkaine ol se häne ukkoon, se ol oikei sai sannoo karmo" (kiukkuiset eli karmeat ukot).

380. "oikei karmo ämmä, jot kyl se osais kiusata sitä ukko rukkaa" (kiukkuiset ämmät, luonnostaan kiukkuiset vai väärien suhteiden kiukkuiseksi tekemät).

381. "vaikk ois asja toisi, se karnuttoa voa ja jänkytteä toisipäi" (jankuttaa ja väittää vastaan, eri mieltä oleminen=erottaa, yhtä mieltä oleminen=yhistää).

382. "kyl se sun äijäs on oikja karpurjane" (karpurjanen eli äreä, vrt. eripura).

383. "totta se miniä sev verran karso" (karsoi eli kantoi kaunaa, vieraat perherakenteet aiheuttaneet paljon pahaa mieltä ja kärsimystä).

384. "siitä nousi kovat karvakäräjät" (pettämisestä, pelkkä ajatuskin kuulostaa oudolta, sanakin lainaa).

385. "se on niin kasettunut vanahapiika, ettei sille mieskää mittää taija" (itsekseen eläminen, sopii itsenäisille ihmisille).

386. "kauvaksi se Helmi naithiin, ko Kiirunhaan asti" (kauaksi naimista oudoksutaan, hankalampaa auttaa ja puolustaa).

387. "asuu siinä saman katon alla mutta erillähä" (riitaantuneet puolisot, ei välttämättä järkevää).

388. "hän on vaimos kautta mnuun sukulaiseni" (sukua vaimonsa kautta, oma suku ja vaimon suku).

389. "kavoksuim minä sitä ko mää semmonel lapsmainen olin" (kammoksuin miestäni, liian nuorena naimisesta).

390. "ukost ol nii lust ko lapset nykkiit parrast ja kapusiit kauloa" (lapsirakkaus, arvostettuja piirteitä).

391. "kahreksav vuatta kehhuu hällä olleem miähe" (olleensa yhdessä kahdeksan vuotta).

392. "Manta kun näät suuttu ukkohoo, otti lapsen keilihii ja läks" (omat "avioerot", eivät vaadi "oikeuden päätöksiä", eivät liity "rahaan").

393. "korkija kotine kynnys tyttäre takasi tulla kerra toise keikahtua" (kotiin palaamisen vaikeudesta,
vrt. miksi monet jäävät väärältä tuntuvaan suhteeseen). 

394. "sehää on perin nuarentunnu ja tullu niin kekkeeks naimisiim mentyääs" (nuorentunut ja piristynyt, onnistuneen liiton merkkejä).

395. "ykstuumasesti elettään ja pannaan se soalliisas sammaan kekkoon" (pannaan saalis samaan kekoon,
oma perinne=toisiaan auttavat, lähekkäin elävät sukulaisperheet).

396. "son sittek kumma pari, non aina yhyres niinkuk kellokkahat" (liikaa yhdessä oloa kummaksutaan,
vrt. nopeasti loppuun palavat suhteet).

397. "a kehe mie sit luota jos en sinnuu" (puolison kuuluisi olla lähin eli luotetuin ihminen).

398. "mä ole kerra karonnu ja kerra lööretty ja se saa mul piisata, sano ämmä ko äijä kual" (kerran
karannut ja kerran löydetty, suomalaisten naimaihanteesta, pitkiä suhteita arvostetaan).

399. "jos minä yritäm mitä sannoon, nii heti se tuo akka keskeyttää" (puolison puheen keskeyttäminen, peheksuttuja eli vieraina pidettyjä piirteitä).

400. "ehä meäkeä höitä o kieltänt, pitäkyöt minkänäköistä keskusta taho" (eläkööt keskenään miten tahansa, jokaisella perheellä omat tapansa).

401. "ei niillä oo ensinkää hyvä keskuus, vaekka eihääs sitä tarvihe mualimalle hölytä" (hyvä keskuus eli välit, pariskuntien ongelmista tiedetään, auttaminen vaikeampaa, johtunee osittain omien arvojen ristiriidasta, itsenäisyyden arvostaminen vs. läheisten auttaminen).

402. "eij olis välijä vaikka riisuus keteensät tuahoj ja lähtis kävelöhö" (välinpitämättömyys=rakkauden vastakohta, aika erota).

403. "siinnom minulla mies, ilikijääkii laiskana muata ketjottoo" (vieraina pidettyjä piirteitä, sanakin lainaa, laiska mies=lazy manne).

404. "se ol nuorempana sellanen keuhko, nyt on äijä vakkiintunna" (luonteen muuttumisesta, suurimpia syitä suhteiden jatkumiseen tai loppumiseen).

405. "vanha ihmiin ja noin kevahaks ittesä heitti että viel äijää rupes hapuileh" (vanhana naimista oudoksutaan, pidetään luonnottomana).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti